Väitöstutkimus tuo lisätietoa itsemurha-ajatusten ja tekojen taustoista

Tuoreesta väitöstutkimuksesta selviää, että masennuksen takia sairaalahoidossa olleiden itsemurhariski on puolittunut Suomessa. Aineistosta selviää kuitenkin myös, että tavallisesti hyvinvointiin viittaavat koulutukseen ja tulotasoon liittyvät tekijät saattavat jopa lisätä sairaalahoidossa olleiden masennuspotilaiden itsemurhariskiä.

Lääketieteen lisensiaatti Kari Aaltonen tutki tuoreessa väitöskirjassaan tekijöitä, jotka selittävät itsemurha-ajatuksia, -yrityksiä ja -kuolemia psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa masennuksen tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi olleiden suomalaispotilaiden keskuudessa.

Väitöstutkimuksensa kahdessa ensimmäisessä julkaisussa Aaltonen tarkasteli itsemurha-ajattelun ja yritysten välisiä riskitekijäeroja. Tutkimuksessa oli mukana 188 masennuksesta ja 99 kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivää pääkaupunkiseudun psykiatrisen erikoissairaanhoidon potilasta.

Heistä 34 % raportoi ajatelleensa itsemurhaa vakavasti jossain elämänsä vaiheessa ilman, että he olivat sitä yrittäneet. Vakavan masennustilan ja tyypin II kaksisuuntaisen mielialahäiriön lisäksi itsemurha-ajatuksia selittivät nuorempi ikä, toivottomuus ja lapsuudenaikainen fyysinen kaltoinkohtelu.

Tutkittavista 45 % oli yrittänyt itsemurhaa ainakin kerran, ja itsemurhayrityksiä selittivät mm. masennuksen vaikeampi oirekuva, alkoholiriippuvuus, epävakaan persoonallisuuden piirteet ja lapsuudenaikainen fyysinen kaltoinkohtelu.

– Lapsuudenaikainen kaltoinkohtelu oli sekä itsemurha-ajatusten että yritysten riskitekijä. Löydösten mukaan on mahdollista, että lapsuudenaikainen fyysinen kaltoinkohtelu altistaa tunne-elämän epävakaille persoonallisuuden piirteille, jotka taas altistavat itsemurhayrityksille, Aaltonen sanoo.

– Yleisesti ottaen itsemurha-ajattelua näyttävät selittävän masennus ja toivottomuus, kun taas yrityksiä selittävät vaikeampi oirekuva tai alentuneeseen itsekontrolliin viittaavat tekijät.

Itsemurhariski on laskenut samalla kun masennuksen avohoito ja lääkehoito ovat lisääntyneet

Aaltosen väitöstutkimuksen kaksi viimeistä artikkelia käsittelivät itsemurhariskiä masennuksen vuoksi ensimmäistä kertaa sairaalassa hoidettujen potilaiden keskuudessa.

Tutkittavien suomalaispotilaiden sairaalajaksot sijoittuivat vuosille 1991–2011. Yhteensä mukana oli 56 826 potilasta, joiden itsemurhakuoleman riskiä seurattiin pisimmillään 24 vuoden ajan.

Kyseessä on tiettävästi suurin ja kattavin aihetta käsittelevä seurantatutkimus koko maailmassa.

Kaikkiaan potilaista 2587 kuoli itsemurhaan (1609 miestä, 978 naista). Vuosina 2006–2011 ensimmäistä kertaa sairaalahoidossa olleiden potilaiden itsemurhan riski oli kuitenkin puolet pienempi kuin vuosina 1991–1995 hoidossa olleilla.

– Yksi tutkimuksen päälöydöksistä on itsemurhariskin puolittuminen, vaikka potilaita hoidetaan nykyään sairaalassa lyhyemmän aikaa kuin ennen ja he ovat todennäköisesti myös vaikeammin sairastavia. Tämä siitä syystä, että hoitojen kestojen lyhenemisen lisäksi myös määrät ovat vähentyneet. Tutkimusajanjakson aikana avohoitoa on kehitetty ja mielialalääkkeiden käyttö kasvanut noin kahdeksankertaiseksi, Aaltonen summaa.

Itsemurhan riski seurantajakson aikana oli 8,6 % miehillä ja 4,1 % naisilla. Riski menehtyä itsemurhaan oli korkein ensimmäisenä sairaalahoidon jälkeisenä vuotena ja puolittui seuraavan vuoden aikana. Aiemmin itsemurhaa yrittäneet olivat erityisen korkeassa riskissä: todennäköisyys kuolla itsemurhaan oli 15,4 % miehillä ja 8,5 % naisilla.

Itsemurhakuolemaa ennustivat mm. miessukupuoli, aiempi itsemurhayritys, vakava masennustila, alkoholiriippuvuus ja yksin asuminen. Yllättävämpiä ennusmerkkejä olivat korkea koulutus ja perheen suhteellisesti korkeampi tulotaso.

– Tämä on päinvastainen tulos kuin mitä yleensä todetaan väestössä. Taustalla voi olla useita syitä, esimerkiksi sairaalahoitoon päätyneen henkilön elämänhallinnan menetys tai iso muutos, kuten työttömyys, avioero tai vaikea sairaus, Aaltonen pohtii.

LL Kari Aaltonen väittelee 1.2.2019 kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Suicidal behavior in depressive or bipolar disorders". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa HYKS Psykiatriakeskuksen Auditorio Christian Sibelius, Välskärinkatu 12.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Dissertationes Scholae Doctoralis Ad Sanitatem Investigandam Universitatis Helsinkiensis. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis-palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot:

Kari Aaltonen, psykiatrian erikoislääkäri, HUS Akuutti- ja konsultaatiopsykiatrian linja, kari.aaltonen@hus.fi