Kolumni on julkaistu Yliopisto-lehdessä 04/2025.
Tiesitkö, että mustekalat eivät syö munimisen jälkeen vaan vahtivat herkeämättä jälkeläistensä turvallisuutta omaan kuolemaansa asti? Toimintoa säätelee pääjalkaisten näkörauhanen, ihmisen aivolisäkettä muistuttava hormoneja erittävä elin.
Jotkut tutkijat ovat aamulla herättyään lähteneet uteliaina selvittämään näinkin merkittävää biologista seikkaa joskus kultaisella 1970-luvulla. Ja ihan verovaroin palkattuina, kun julkiselta rahoitukselta ei kaiketi vaadittu suoraa ”vaikuttavuutta”.
Moniin ihmisen sairauksiin ja usein myös vanhuuteen liittyy laihtuminen eli kakeksia, kun ruoka ei maistu. Raskauden aikana sen taustalla on usein pahoinvointi, joka voi olla erittäin voimakasta. Jopa 10 prosenttia odottajista kärsii vaikeasta raskauspahoinvoinnista.
Vaikea pahoinvointi on yksi äitiyskuolleisuuden syistä etenkin kehittyvissä maissa. Yökötys on merkittävä ongelma. Yritykset hoitaa sitä johtivat lääkkeenä käytettyyn talidomidin tuottamaan tragediaan.
Geeni, jonka olemme tuoneet mukanamme alkumerestä
Jo jonkin aikaa sitten huomattiin, että raskauspahoinvointi liittyy perintötekijöihin. Tämä kävi ilmi muun muassa suomalaisista kaksoskohorteista.
Tarkemmin ja paremmilla työkaluilla tongittuina hieman modernimmat uteliaat tutkijat ovat yhdistäneet pahoinvointitaipumuksen kahteen eri genomin kohtaan ja niistä syntyviin proteiineihin nimeltä GDF15 ja IGFBP7. Molemmat liittyvät ruokahaluun tai sen puutteeseen, GDF15 ilmeisesti eniten tauteihin liittyvässä kakeksiassa. IGFBP7 on puolestaan se tekijä, joka saa mustekalat paastoamaan kuolemaan asti.
Kun kohteet on nyt tunnistettu, niiden vaikutuksia säätelemään voidaan etsiä lääkeaineita. Tässä työssä on myös ilahduttavasti edistytty.
Monien tutkintalinjojen yhdistelmänä näyttää siltä, että ihmisen ja mustekalan esi-isällä on ollut geeni, jonka vaikutus estää syömisen. Tästä on evoluutiossa hyötyä, jos poikasia uhkaa muiden lajien ruokahalu. Ilmeisesti vielä ei ole kulunut riittävästi aikaa, jotta ihmiset olisivat päässeet eroon alkumeren geeneistään.
Toisinaan on kerrassaan tärkeää ihmetellä maailmamme kummallisuuksia — ilman vaikuttavuuspainetta.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.