Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 4/2022.
Professori Tomi Mikkolan työpaikalla syntyy Suomen joka kolmas vauva. Tuoreita vanhempia kulkee Naistenklinikan ala-aulassa kanniskellen vastasyntyneitä turvakaukaloissa.
Ukrainan sota heijastuu myös yliopistollisen sairaalan suunnitelmiin: kriisiä paenneet naiset ja lapset kaipaavat hoitopalveluja.
— Vaikka synnytysmäärät ovat hiukan notkahtaneet, ne voivat lisääntyä Ukrainasta tulevien ihmisten vuoksi.
Mikkolan työ Helsingin Naistenklinikalla keskittyy pääasiassa keski-ikäisten ja iäkkäämpien naisten vaivoihin. Hän tekee lantionpohjan laskeumiin ja virtsankarkailuun liittyviä leikkaushoitoja ja vastaa leikkauksista linjajohtajana. Kliininen työ Naistenklinikalla kulkee luontevasti rinnan naistentautien tutkimuksen kanssa.
"Tulin järkiini"
Mikkola tiesi jo yläasteella, että hän haluaa opiskella lääkäriksi. Potilaiden kohtaaminen on lääkärin työn ydin, ja sitä Mikkolakin lääkiksessä eniten odotti. Opintojen teoreettinen alku tuntui vähän tylsältä.
Mikkola halusi tehdä pänttäämisen rinnalla jotain konkreettista. Hän pääsikin opintojen ohella emeritusprofessori Olavi Ylikorkalan ryhmään Naistenklinikalle. Perustutkimus koski verisuonen seinämän endoteelisolujen erittämiä aineita, jotka vaikuttavat sydän- ja verisuonitauteihin. Vuonna 1992 alkanut tutkimustyö silloisen ohjaajan kanssa jatkuu edelleen.
Väitöskirjan jälkeen Mikkolan päämääränä oli kirurgin ura. Varsinkin ortopedia kiinnosti.
— Olen sanonut, että sitten tulin järkiini ja palasin Naistenklinikalle.
Työ kiinnosti monipuolisuutensa vuoksi: Naistenklinikalla kohtaa koko elämän kirjon iloisista perhetapahtumista vakaviin sairauksiin. Naistentauteihin kuuluvat niin gynekologiset syövät, endokrinologia eli hormoneja erittävien elinten sairaudet kuin Mikkolan erikoisala urogynekologia eli laskeumien ja virtsankarkailun hoidot.
Kandeja opettaessaan professori huomaa, kuinka moni löytää alansa vasta ajan mittaan. Opintojen alussa haaveet perustuvat mielikuviin eri alojen hohdokkuudesta.
Plussat ja miinukset
Unettomuutta, kuumia aaltoja, tukalaa oloa. Hormonihoito lievittää monien naisten elämää haittaavia vaihdevuosioireita, mutta riskit huolestuttavat.
Mikkola on tutkinut hormonihoitojen vaikutuksia erityisesti sydämen ja verisuonien terveyteen. Hormonihoidot lisäävät riskiä sairastua rintasyöpään, joskin riski on pieni ja yksilöllinen. Toisaalta niistä voi olla hyötyä sydämelle.
— Sydänhyöty on osoitettu, kun hormonihoito aloitetaan terveelle naiselle pian vaihdevuosioireiden alettua. Jos taas hoito aloitetaan paljon myöhemmin, tätä sydänhyötyä ei tule.
Entä missä vaiheessa ja miten hormonihoito on järkevintä lopettaa? Mikkolan tutkimusryhmä on todennut, että jos hoidon lopettaa alle 60-vuotiaana, siihen saattaa liittyä hieman kohonnut sydäntapahtumien riski. Riskiä selvitetään nyt tarkemmin uudessa tutkimuksessa.
Mikkolan tutkimusryhmä totesi muutama vuosi sitten, että hormonihoidosta ei ole hyötyä Alzheimerin taudin ehkäisyn kannalta vaan se saattaa jopa lisätä riskiä.
Pienetkin riskin kohoamiset herättävät levottomuutta. Mikä neuvoksi?
— On tärkeää keskustella oman hoitavan lääkärin kanssa. Lääkehoidolla on aina etuja ja haittoja. Näiden yksilöllinen arviointi on keskeistä, Mikkola sanoo.
Tutkijaksi kasvu
Mikkola työskenteli tutkijatohtorina Yhdysvalloissa Pohjois-Carolinassa 1999–2001. Vuodet Wake Forest -yliopistossa kasvattivat hänestä itsenäisen tutkijan. Myös perhe oli mukana pestin aikana.
— Vieraassa ympäristössä eläminen kasvattaa, kun kaikki pitää selvittää itse alkaen siitä, miten avata pankkitili ja miten järjestää lasten koulunkäynti.
Professorina Mikkola pitää tärkeimpänä tehtävänään tiedon jakamista eteenpäin.
— On hienoa nähdä, kuinka hyvistä väitöskirjaohjattavista kehittyy hyviä kliinikoita ja tutkijoita.
Tutkimusrahoituksen väheneminen ja kilpailun koveneminen kuitenkin huolestuttavat. Mikkola pyrkii edistämään isoja tutkimusprojekteja alallaan, jotta mahdollisimman moni hyötyisi. Esimerkiksi EU-hankkeissa liikkuu yleensä suuria rahamääriä.
— Meidän tulisi pyrkiä entistä paremmin hyödyntämään eurooppalaisittainkin ison klinikan mahdollisuudet toteuttaa merkittäviä tutkimushankkeita.
Kuunnellen ja keskustellen
Virtsankarkailu ja kuumat aallot eivät takavuosina olleet julkisia puheenaiheita. Avoimuus vaihdevuosista ja naistentaudeista on lisääntynyt paljon.
Naistenklinikalla alettiin hoitaa virtsankarkailuun ja laskeumiin liittyviä leikkauksia poliklinikkatoimenpiteinä vuonna 2013. Leikkaussalitapaukset ovat vähentyneet.
— Jonot ovat lyhentyneet ja kustannukset laskeneet. Tämä on herättänyt kansainvälistä mielenkiintoa.
Potilaat etsivät tietoa ja osallistuvat hoitonsa suunnitteluun. Tämä on hyvä suuntaus, Mikkola sanoo.
— On tultu pitkä matka siitä, kun lääkäri oli suuri auktoriteetti. Nyt lääkärin tulee olla myös potilaan konsultti. Päätökset hoidosta tehdään yhdessä.
Potilaat toivovat kokonaisvaltaista kohtaamista ja luottamuksellista hoitosuhdetta.
— Sen lisäksi että tutkitaan, kuunnellaan potilaan toiveita ja ajatuksia, Mikkola kuvaa.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.