Milloin vaihdevuodet alkavat?
Vaihdevuodet ovat siirtymävaihe, jossa munasarjojen toiminta heikkenee ja lopulta päättyy. Samalla estrogeenintuotanto hiipuu ja päättyy.
Vaihdevuodet alkavat keskimäärin 51-vuotiaana, mutta ensimmäiset oireet voivat alkaa jo kymmenenkin vuotta aikaisemmin. Munasarjojen toiminta nimittäin muuttuu, vaikka kuukautiset eivät olisikaan loppuneet.
Vaihdevuodet todetaan oireiden perusteella. Jos on tyypillisessä vaihdevuosi-iässä, laboratoriokokeita ei tarvita.
Mitä esivaihdevuodet tarkoittavat?
Esivaihdevuosilla tarkoitetaan aikaa, jolloin munasarjat vielä toimivat mutta niiden ikääntymisen huomaa esimerkiksi lyhentyneenä tai epäsäännöllisenä kuukautiskiertona. Osalla on vaihdevuosioireita jo silloin, mutta oireet saattavat olla lievemmät ja ilmaantua vain välillä.
Usein puhutaan pre- tai perimenopaussista, joilla tarkoitetaan lähes samaa asiaa: aikaa ennen menopaussia. Menopaussilla tarkoitetaan viimeisiä oman hormonituotannon aiheuttamia kuukautisia.
Kuumista aalloista ja hikoilusta ovat kuulleet varmasti kaikki. Mitä muita oireita vaihdevuodet tyypillisesti aiheuttavat?
Se on yksilöllistä. Estrogeenireseptoreita on melkein kaikissa naisen kudoksissa, joten oireitakin voi esiintyä melkein kaikkialla elimistössä. Esimerkiksi nivelkivut, lihaskivut, väsymys, ärtyneisyys ja mielialamuutokset liittyvät usein vaihdevuosiin.
Unihäiriöt ovat hyvin tavallinen ja jopa invalidisoiva oire. Unen puute ei tee hyvää terveydelle, suorituskyvylle eikä mielelle.
Hormoniperäinen migreeni ei varsinaisesti johdu vaihdevuosista, mutta se voi pahentua esivaihdevuosien aikana, sillä silloin hormonitasot vaihtelevat enemmän.
Estrogeenin puute ohentaa limakalvoja, mikä voi tuntua limakalvojen kuivumisena ja kipuna seksin aikana. Ohentuneet limakalvot voivat myös altistaa herkemmin virtsatietulehduksille.
Monen paino nousee. Vaihdevuosien siirtymävaiheessa paino nousee keskimäärin puoli kiloa vuodessa. Tutkijat eivät tosin ole yksimielisiä siitä, johtuuko se hormonitoiminnasta vai ikääntymisestä ja elämäntapojen muutoksesta. Todennäköisesti kaikki tekijät vaikuttavat.
Se kuitenkin tiedetään, että estrogeeni ohjaa rasvaa takapuoleen ja reisiin. Kun estrogeenin tuotanto tippuu, rasva alkaa kertyä vyötärölle ja vatsaonteloon.
Myös lihasvoima alkaa heikentyä jo ennen vaihdevuosia. Lihaskunnon ylläpitäminen on tärkeää aineenvaihdunnan ja toimintakyvyn ylläpitämisen takia.
Miten kuukautiset loppuvat?
Sekin on yksilöllistä, mutta tavallisinta on se, että kuukautiset muuttuvat ensin epäsäännöllisiksi ja arvaamattomiksi. Näin käy yleensä 5–10 vuotta ennen viimeisiä kuukautisia. Vuoto on välillä runsasta, välillä niukkaa. Välillä vuoto kestää muutaman päivän, välillä yli viikon.
Jos vuoto on hyvin niukkaa, kuukautisveri poistuu hitaammin ja ikään kuin vanhenee matkalla. Silloin veri voi muuttua rusehtavaksi.
Noin vuosi, kaksi ennen viimeisiä kuukautisia vuotoa tulee enää muutaman kuukauden välein. Sitä on vaikea ennustaa, mikä vuotokerta jää viimeiseksi.
Jos käyttää hormonikierukkaa tai minipillereitä eikä kuukautisia ole, vaihdevuosien alkamisen huomaa muista oireista.
Miten vaihdevuosioireita voidaan hoitaa?
Useimmiten oireita hoidetaan hormonihoidolla. Koska vaihdevuodet johtuvat estrogeenin puutteesta, on loogista, että puutosta korvataan estrogeenilla. Niillä, joilla on kohtu, estrogeenihoitoon yhdistetään keltarauhashormoni kohdun limakalvon suojaamiseksi.
Hormonihoitona käytettyjä lääkkeitä voidaan annostella eri tavoin: ihon kautta geelinä, laastarina tai suihkeena tai suun kautta tablettina. Se mikä sopii kullekin, riippuu yksilöllisistä riskitekijöistä ja siitä, mikä annostelumuoto on itselle mukavin.
Hormonihoidon esteitä ovat esimerkiksi sairastettu rintasyöpä, laskimoveritulppa, keuhkoveritulppa, sydäninfarkti ja aivoinfarkti. Jos on sairastanut jonkin näistä sairauksista, hormonihoitoa voidaan joskus harvoin harkita, jos oireet ovat hyvin voimakkaat eikä niitä saada muuten hallintaan.
Lähisukulaisen sairaudet eivät automaattisesti ole este hormonihoidolle. Ne voivat joskus kertoa periytyvistä riskeistä, mutta ne voivat johtua myös elintavoista. Esimerkiksi lähisukulaisen laskimoveritulppa voi olla merkki periytyvästä tukostaipumuksesta, mutta toisaalta se voi johtua myös vaikkapa sukulaisen pitkästä vuodelevosta tai leikkauksesta, jolloin se ei ole periytyvää. Periytyvän veritulppataipumuksen voi tarvittaessa tutkia.
Jos ei voi käyttää estrogeenia, voi käyttää hormonitonta hoitoa, esimerkiksi mielialankin hoidossa käytettäviä SSRI-lääkkeitä. Ne ovat kuitenkin hormonihoitoa tehottomampia vaihdevuosioireiden hoidossa.
Kuumien aaltojen hoitoon markkinoille on tullut uusi lääke fetsolinetantti. Se vaikuttaa neurokiniinireseptoreihin eli aivojen lämmönsäätelykeskukseen, joka säätelee elimistön ydinlämpötilaa ja hikoilukynnystä. Muita oireita sillä ei voi hoitaa.
Jotkut valitsevat mieluiten luontaistuotteet, mutta tutkimusten mukaan ne eivät ole lumelääkkeitä tehokkaampia.
Mitä riskejä hormonihoitoon liittyy?
Suun kautta käytettävään estrogeenihoitoon liittyy laskimoveritulpan riski. Jos naisella on laskimoveritulpan riskitekijöitä, on suositeltavaa käyttää estrogeenia ihon kautta.
Samoin laastaria, geeliä tai suihketta suositellaan, jos sairastaa esimerkiksi migreeniä tai epilepsiaa. Se johtuu muun muassa siitä, että ihon kautta annosteltu lääke johtaa tasaisempiin verenkierron estrogeenipitoisuuksiin eikä vaikuta muiden lääkeaineiden pitoisuuteen.
Rintasyövän riski alkaa kohota etenkin, jos hormonihoitoa käyttää viisi vuotta tai kauemmin. Silloin hoidossa täytyy punnita kokonaistilannetta, esimerkiksi oireiden voimakkuutta.
Rintasyövän riski ei kuitenkaan ole niin merkittävä, että rintoja täytyisi tutkituttaa tavallista useammin. Kahden vuoden välein tehtävä mammografiaseulonta riittää.
Mitä hyötyä vaihdevuosien hormonihoidosta on?
Elämänlaatu parantuu merkittävästi, kun hankalat oireet poistuvat tai lieventyvät. Muitakin merkittäviä hyötyjä on: estrogeeni suojaa osteoporoosilta ja jonkun verran suolistosyöviltä. Lisäksi se hidastaa sepelvaltimotaudin kehittymistä ja vähentää riskiä sairastua kakkostyypin diabetekseen.
Milloin hoito kannattaa aloittaa?
Silloin, kun oireet alkavat häiritä elämää.
Nykysuosituksen mukaan hoito kannattaa aloittaa alle 60-vuotiaana tai viimeistään 10 vuoden kuluttua menopaussista eli siitä, kun viimeiset kuukautiset ovat tulleet. Myöhemmin aloitetusta hoidosta ei ole hyötyä, tai hoidon riskit voivat kasvaa. Yleensä hoito aloitetaan 45–55-vuotiaana.
Kauanko hoitoa kannattaa jatkaa?
Se on yksilöllistä. Lähes kaikilla oireet kuitenkin kestävät ainakin viisi vuotta, usein kauemminkin.
Jossain vaiheessa pitää vain kokeilla pienentää annosta tai keskeyttää hoito kerrasta, jotta tietää, ovatko oireet päättyneet.
Hoidon lopettamisen ja aloittamisen kanssa ei kuitenkaan kannata vekslata. Suun kautta otettavan hoidon aloittamiseen liittyy näet aina pieni veritulppariski, joten sitä ei kannata lopettaa ja aloittaa montaa kertaa. Jos huomaa, että ei pärjää ilman hoitoa, kannattaa sitä jatkaa pari kolme vuotta ja kokeilla sitten uudestaan.
Mitä voi tehdä, jos epäilee oireitaan vaihdevuosien aiheuttamaksi mutta lääkäri ei ota oireita vakavasti?
Helppo vastaus on sanoa, että vaihda lääkäriä. Hyvätuloisen kaupunkilaisen voikin olla melko vaivatonta vaihtaa lääkäriä, mutta ei kaikkien. Jos oireet ovat tyypillisiä eikä niihin saa apua, kannattaa olla yhteydessä terveyskeskuksen tai lääkäriaseman potilasasiavastaavaan.
Kaikki lääkärit eivät aina tunnista edes yleisimpiä vaihdevuosien oireita. Onneksi nykyään lääkärikoulutuksessa opetetaan tunnistamaan ja hoitamaan vaihdevuosioireita. Epätyypillisten oireiden tunnistaminen ei kuitenkaan ole aina helppoa edes gynekologille.
Miksi vaihdevuosioireista kannattaa puhua?
Vaihdevuodet koskettavat puolta väestöä. Silti vaihdevuosia on vähätelty pitkään. Viime vuosina vaihdevuosista on alettu puhua aikaisempaa enemmän, mutta mielikuvat kaipaavat yhä päivittämistä.
Jotkut puhuvat vieläkin mummotaudista, ja vaihdevuosia käsittelevissä artikkeleissa saatetaan näyttää harmaahapsisia vanhoja naisia. Näin tehdään siitä huolimatta, että vaihdevuosi-ikäiset ovat työikäisiä ja monet uransa huipulla. Yhteiskunnalla ei ole varaa antaa vaihdevuosi-ikäisten valvoa öitään hikoillen.
Kun oireista puhutaan enemmän, tieto lisääntyy ja entistä useampi hakee ja saa apua oireisiinsa. Se on tärkeää paitsi inhimillisesti myös koko yhteiskunnan kannalta.
Kysymyksiin vastasivat naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, synnytys- ja naistentautiopin dosentti Hanna Savolainen-Peltonen ja naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, kliininen opettaja Kaisu Luiro-Helve Helsingin yliopistosta.
Kuuntele myös Tiedekulma-podcastin jakso Mitä kaikkien pitäisi tietää vaihdevuosista.