Sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden tiedetään heikentävän vanhuusiän kognitiota eli muistia ja muita tiedonkäsittelytaitoja. Helsingin ja Turun yliopistoissa toteutetun tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako koulutustaso tähän yhteyteen. Age and Ageing -lehdessä julkaistuun tutkimukseen osallistui yli 4000 suomalaista kaksosta.
Väestön ikääntyessä ja elinodotteen kasvaessa muistisairauksista kärsivien määrä lisääntyy. Muistisairauksien ehkäisyn kannalta on tärkeää saada tarkempaa tietoa muistisairauksille altistavien ja niiltä suojaavien tekijöiden yhteyksistä vanhuuden kognitioon.
– Tutkimuksemme osoitti, että sydän- ja verisuonitautien riskitekijät, kuten korkea verenpaine, korkea kolesteroli, korkea painoindeksi ja liikkumattomuus, olivat yhteydessä heikompaan vanhuusiän muistiin ja tiedonkäsittelytaitoihin. Tämä yhteys oli vahvempi vähän koulutetuilla, kertoo tutkimuksen toteuttanut tutkijatohtori Paula Iso-Markku Helsingin yliopistosta.
Löydös korostaa lapsuuden ja nuoruuden koulutuksen merkitystä dementian ennaltaehkäisyssä.
– Löydöksen taustalla olevia mekanismeja ei vielä tunneta, mutta tulokset voivat heijastaa niin sanotun kognitiivisen reservin vaikutusta: korkeammin koulutetut näyttäisivät kestävän matalammin koulutettuja paremmin dementian riskitekijöitä, toteaa tutkimuksesta vastannut Akatemiatutkija Eero Vuoksimaa Helsingin yliopistosta.
Kaksostutkimusaineisto mahdollisti myös geneettisten tekijöiden ja yhteisten ympäristötekijöiden vaikutuksen tarkastelun. Yhteisillä ympäristötekijöillä tarkoitetaan samassa perheessä kasvaneen kaksosparin jäsenistä samankaltaisia tekeviä ympäristötekijöitä, kuten yhteistä sosioekonomista taustaa ja kasvuympäristöä, esimerkiksi perheen ruokailu- ja liikuntatottumuksia.
Kun tutkijat tarkastelivat kaksosia, joiden sydäntautiriski oli samankaltainen, korkeampi koulutus ennusti parempaa vanhuusiän muistia ja tiedonkäsittelykykyä. Sen sijaan kaksosilla, joilla oli samanlainen koulutustausta, sydän- ja verisuonitautien riskitekijät eivät olleet yhteydessä vanhuusiän kognitiiviseen suoriutumiseen. Löydökset viittaavat siihen, että koulutuksen ja vanhuusiän kognition yhteys olisi geeneistä ja yhteisistä ympäristötekijöistä riippumaton, kun taas sydän- ja verisuonitautiriskitekijöiden yhteys vanhuuden kognitioon selittyisi geeneillä ja yhteisillä ympäristötekijöillä.
– Tutkimustulokset eivät kyseenalaista terveellisten elintapojen tärkeyttä, vaan korostavat perheympäristön tärkeyttä niiden luomisessa sekä koulutuksen tärkeyttä dementian ennaltaehkäisyssä, kiteyttää Paula Iso-Markku.
Tutkimuksen aineistona oli Helsingin yliopiston vanhempi kaksoskohorttitutkimus. Tutkimukseen osallistuneet ovat vastanneet sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä sekä koulutusta koskeviin kysymyksiin vuosina 1975, 1981 ja 1990 toteutetuissa kyselytutkimuksissa (keskimäärin 46-vuotiaana ja kaikkiaan 31 – 59-vuotiaina). Vuosina 1999–2007 ja 2013–2017 on osallistujien kognitiivista suoriutumista arvioitu kahdella dementian seulomiseen tarkoitetulla puhelinhaastattelulla. Tutkimukseen osallistujat olivat keskimäärin 73-vuotiaita puhelinhaastattelun aikaan.
Age and Ageing -lehdessä julkaistu tutkimus on avoimesti luettavissa. Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Akatemia ja Juho Vainion säätiö.
Alkuperäinen julkaisu:
Paula Iso-Markku, Jaakko Kaprio, Noora Lindgrén, Juha O. Rinne & Eero Vuoksimaa. Education as a moderator of middle-age cardiovascular risk factor – old-age cognition relationships: testing cognitive reserve hypothesis in epidemiological study. Age and Ageing, Volume 51, Issue 2, February 2022, afab228, https://doi.org/10.1093/ageing/afab228