Väestötasolla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että liian vähäinen unensaanti lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä tyypin 2 diabetekseen. Elimistön tulehdusreaktioiden tiedetään osallistuvan näiden sairauksien kehittymiseen.
Helsingin yliopiston tutkijat ovat nyt tunnistaneet geenit, joiden toimintaa univaje muuttaa eniten sekä selvittäneet näiden geenien osallistumisen immuunijärjestelmän säätelyyn.
Työterveyslaitoksen unilaboratoriossa toteutetussa tutkimuksessa terveiden nuorten miesten uni rajoitettiin neljään tuntiin yössä viiden päivän ajan. Ennen univajetta ja sen jälkeen osallistujilta otetuista verinäytteistä eristettiin valkosolut, joista mikrosirutekniikkaa käyttäen selvitettiin kaikkien geenien ilmentyminen näytteen ottohetkellä.
Tuloksia verrattiin vastaavanikäisiin terveisiin miehiin, jotka olivat koko viikon ajan nukkuneet normaalit kahdeksan tuntia yössä.
– Monien immuunijärjestelmän toimintaan liittyvien geenien ja geenipolkujen ilmentyminen lisääntyi univajeen aikana, ja elimistön puolustusreaktioihin – sekä toisaalta myös allergisiin reaktioihin ja astmaan – osallistuvat vasta-aineita tuottavat B-solut aktivoituivat. Tämä voi selittää aikaisempia havaintoja astmaattisten oireiden lisääntymisestä univajetilassa, kertoo tutkija Vilma Aho.
Univajeessa lisääntyivät myös eräät tulehdusta edistävät välittäjäaineet, interleukiinit, sekä näitä aktivoivat reseptorit. Myös tulehdusarvo CRP oli koholla.
Jatkotutkimuksessa hyödynnettiin kansallisen FINRISKI-terveystutkimuksen aineistoa. Tässä tutkimuksessa osallistujilta kerättiin verinäytteiden lisäksi myös terveyteen liittyvää kyselytietoa, ja heiltä kysyttiin muun muassa nukkuvatko he mielestään tarpeeksi.
Tutkijat vertasivat mielestään tarpeeksi nukkuvia niihin, jotka kokivat unensa jäävän liian lyhyeksi ja havaitsivat, että osa univajekokeessa löydetyistä geenitason muutoksista toistui FINRISKI-aineistossa.
– Tulokset voivat ainakin osaksi selittää väestötasolla havaittua yhteyttä lyhyiden unien ja sydän- ja verisuonitautien sekä diabeteksen välillä, Aho toteaa.
Tulokset on julkaistu PLOS ONE -lehdessä.