Helsingin yliopiston ja Aalto yliopiston liikuntapalveluiden järjestäjä UniSport on kehittänyt yhdessä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:n kanssa varhaisen puuttumisen mallin, johon syömishäiriöistä kärsiviä asiakkaita kohtavaa henkilökuntaa on koulutettu.
Henkilökunta pyrkii keskustelun avaamiseen, huolen esittämiseen sekä hoitoon ohjaukseen, liikuntapalvelupäällikkö Marika Lempinen selittää.
– Käytännössä syömishäiriötä voidaan vain epäillä. Lähinnä tapaukset ovat laihuushäiriöitä sairastavia. Silloinkin kun sairautta epäillään, ei toimita heti ensimmäisellä kerralla vaan vasta, jos toistuvasti tavataan henkilö, jolla voisi olla syömishäiriö.
Varhaisen puuttumisen mallia on kokeiltu käytännössä nyt runsaan vuoden ajan. Se lanseerattiin UniSportin keskuksiin 2012 alkusyksyllä julistein ja tietoa jakamalla.
Syömishäiriötä tutkiva apulaisprofessori Anna Keski-Rahkonen lääketieteellisestä tiedekunnasta pitää puuttumista kaksipiippuisena juttuna.
– Miten päätetään, että tämä on kyllä liian laiha? Jos taas pystytään syyllistämättä puuttumaan ja olemaan tukena hoitoon hakeutumisessa, siitä voi olla oikeasti apua.
Keski-Rahkosen mukaan on tyypillistä, että ulkopuolinen puuttuu asiaan, kun häiriö näkyy ulospäin. Ihminen ei välttämättä silti ole valmis kohtaamaan ongelmaansa juuri silloin, kun muut huolestuvat.
– Muille asiakkaille on varmasti helpottavaa, että joku puuttuu, ettei itse tarvitse. Mutta oikea puuttumistapa voi olla vaikea löytää. Jos asia otetaan karkeasti esiin, ihminen vain säikähtää ja vaihtaa kuntokeskusta.
YTHS:n koulutuksessa henkilöstölle kerrottiin, että reaktio saattaa olla millainen tahansa. Lempisen mukaan reaktiot eivät ole olleet kielteisiä. Henkilökunnan ja asiakkaiden keskusteluissa on ilmennyt, että ongelma on usein ollut asiakkaalla jollain tasolla jo tiedossa.
– Keskustelun aloittajille on jäänyt tunne, että se on saanut asiakkaan ajattelemaan tilannettaan.