Tutkija: Maahanmuuttajien erillispalveluista pitäisi päästä eteenpäin

Maahanmuuttajien omien hyvinvointipalvelujen järjestäminen on ollut tärkeä välivaihe sopeutumisessa suomalaisen yhteiskunnan moninaisuuteen. Jatkossa moninaisuuteen tulisi kuitenkin kyetä vastaamaan ilman, että ihmisiä luokitellaan heidän taustansa perusteella, ehdottaa väitöstutkimus.

Julkisten hyvinvointipalvelujen ammattilaiset kohtaavat työssään yhä useammin maahanmuuttoon kytkeytyviä tilanteita ja kysymyksiä. Yksi tapa vastata muutostarpeisiin on järjestää maahanmuuttajiksi kutsuttaville asiakkaille omia erillispalveluja.

Helsingin yliopistossa tarkastettava Ulla Buchertin väitöstutkimus osoittaa, että julkisissa hyvinvointipalveluissa kutsutaan maahanmuuttajiksi asiakkaita ja maahanmuuttajatyöksi ammatillisia tehtäviä, joilla on itse asiassa kovin vähän yhteistä.

– Ei ole olemassa mitään yhtä maahanmuuttajuutta, joka täytyisi tai voitaisiin ottaa huomioon julkisissa hyvinvointipalveluissa. Sen sijaan Suomeen muuttaa ihmisiä, joiden palvelutarpeissa on sekä yhtäläisyyksiä että eroja muuhun väestöön nähden, tutkija Ulla Buchert sanoo.

Tutkimus osoittaa, että erillispalveluilla on ollut merkittävä rooli sopeutumisessa moninaisuuden lisääntymiseen. Erillispalvelujen avulla ammattilaiset ovat kyenneet ottamaan julkisten hyvinvointipalvelujen piiriin asiakkaita, jotka ovat muutoin vaarassa jäädä niiden ulkopuolelle.

Erillispalveluiden ansiosta ammattilaiset ovat myös kyenneet vastaamaan muusta väestöstä eroaviin palvelutarpeisiin sekä kehittämään asiakkaiden kielellisen, kulttuurisen tai yhteiskunnallisen taustan edellyttämiä työjärjestelyjä ja -taitoja.

Jakaa kahteen leiriin

Toisaalta erillispalvelut tuottavat myös epätoivottavia seurauksia palvelujärjestelmän kannalta. Ne jakavat palveluja, ammatillista työtä ja asiakkaita kahteen, maahanmuuttajille ja ei-maahanmuuttajille suunnattuun osaan. Samalla ne tuottavat asiakkaille palvelullisia umpikujia, leimautumista ja toiseutta.

– Julkisissa hyvinvointipalveluissa ei voida loputtomiin luokitella ihmisiä heidän taustansa perusteella. Sen sijaan palveluissa tulisi miettiä tarkkaan, millaisissa tilanteissa tarvitaan erillispalveluja ja millaisissa on kyse ennemminkin tarpeesta kehittää peruspalveluihin työjärjestelyjä, jotka ottavat huomioon asiakkaiden kielellisen, kulttuurisen ja yhteiskunnallisen taustan, Buchert toteaa.

Väitöksen aineistona ovat julkisissa hyvinvointipalveluissa ja muutamissa järjestöissä työskentelevien ammattilaisten teemahaastattelut. Haastatellut ammattilaiset työskentelevät kotouttamisen, ammatillisen kuntoutuksen ja mielenterveyskuntoutuksen parissa.

Ulla Buchertin väitöstutkimus Maahanmuuttajuuden institutionaaliset kategoriat tarkastetaan Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 2. lokakuuta. Väitös kuuluu sosiologian alaan. Se on julkaistu Kuntoutussäätiön tutkimuksia -sarjassa.

Väitöstilaisuus 

Elektroninen julkaisu ja väitöstiivistelmä