Tieteen historia on täynnä vahinkokeksintöjä, mutta nykyisin yllättävät havainnot päätyvät helposti roskikseen

Sattuma suosii valmistautunutta mieltä, Louis Pasteur sanoi, mutta nykyisessä työkiireessä sattumusten eteen ei useinkaan ehditä pysähtyä, Mari Koistinen miettii esseessään.

Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 3/2025. 

Kuuntele juttu Soundcloudissa tai Spotifyssa.

”Sattuma suosii valmistautunutta mieltä”. Tämä on vesikauhurokotteen ja pastoröinnin keksijänä tunnetun Louis Pasteurin paljon siteerattu lausahdus. Se tuli vastaan monta kertaa, kun ryhdyin etsimään tietokirjaa varten tuotteita, keksintöjä ja ideoita, joiden taustalla on vaikuttanut jonkinlainen yllättävä vahinko tai sattuma. 

Yksi tällainen keksintö on aspartaami. James M. Schlatter kehitti lääkettä haavaumien ehkäisyyn vuonna 1965, kun hän nuolaisi laboratoriossa sormiaan ja havaitsi oudon, makean maun. Nykyisellä laboratoriotyöskentelyn ohjeistusten ja suojavälineiden aikakaudella se ei varmastikaan olisi enää mahdollista, mutta serendipiteetti, taito tehdä sattuman johdattamia uusia löytöjä, vie edelleen tutkimusta ja ideoita uusiin suuntiin.

Heikkoa valoa tyhjiöputkessa

Pasteurin lausahduksen osuvuutta havainnollistaa myös röntgensäteiden löytäminen. Wilhelm Conrad Röntgen teki keksintönsä vuonna 1895, kun hän ryhtyi katodi- säetutkimuksensa yhteydessä selvittämään, mikä oli tyhjiöputkessa näkynyt heikko valo. Ilman pohjatietoa ja kokemuksiaan hän ei varmastikaan olisi edes osannut kiinnittää ilmiöön huomiota, saati ryhtyä selvittämään sitä. 

Vain pari kuukautta sattumahavainnon jälkeen Röntgen julkaisi artikkelin löydöstään. Jo seuraavana vuonna Saksassa oli kaksi merkittävää, kaupallista röntgenlaitteiden valmistajaa.

Olisiko mikroaaltouunikaan kehittynyt ilman sitä, että Percy Spencerin taskuun suli laboratoriossa maapähkinävoipatukka vuonna 1945? Spencer testasi tuolloin mikroaaltoja hyödyntänyttä tutkalaitetta, mutta sulanut patukka innoitti Spencerin kokeilemaan esimerkiksi maissinjyvien poksauttelua popcorniksi. Parin vuoden päästä myyntiin tulivat ravintolakäyttöön tarkoitetut valtavankokoiset ja kalliit mikroaaltouunit. 

Viagraa ja Ozempicia

Sattumankantamoisten avulla tehtyjen keksintöjen listalla korostuu usein lääketiede. Viagra syntyi, kun tutkijat kiinnittivät lääkekehityksen yhteydessä huomioita miesten raportoimiin erektioihin. Viime vuosina laihdutuslääkkeenä tutuksi tullut Ozempic taas on alun perin kehitetty diabeteksen hoitoon. 

Esimerkit kertovat siitä, että lääkekehityksen serendipiteettiin liittyy usein sivuvaikutusten seuranta. Jos lääkeaineella havaitaan jokin myönteinen sivuvaikutus, vaikkapa positiiviset mielialamuutokset tai hiusten kasvun lisääntyminen, on taloudellisesti järkevää hyödyntää tämä tieto mahdollisen uuden lääkkeen kehittelyä varten. 

Mutta vaikka lääkkeet näyttävät korostuvan sattuman kautta syntyneissä keksinnöissä, uskon, että myös monilla muilla aloilla sattuma sysii usein tutkijoita kohti uutta. Näistä tilanteista ei vain välttämättä raportoida. 

Tulospaine pitää poissa syrjäpoluilta

Aina ei ole kyse mistään suuresta ja mullistavasta ideasta. Voi olla, että sattuma nytkäyttää ajatuksia hieman uuteen suuntaan. Kenties istut lounaspöytään puolitutun kanssa. Hän kertoo juuri lukemastaan alansa kirjasta. Keskustelu jää pyörimään mieleen ja hoksaat jotain oman työsi kannalta uutta. Tällaisten tilanteiden merkitys voi joskus jäädä tajuamatta, jos ei ole aikaa pysähtyä ja ajatella kokemaansa. 

Kun olen jutellut yllätyselementistä tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa, keskusteluun nousee juuri työelämän kiire tulospaineineen. Nykyinen tutkimustyö ei välttämättä mahdollista syrjäpoluille kulkemista, vaan on keskityttävä tiukasti siihen, mitä hankehakemuksessa on luvattu. Yllättävä, kiinnostava havainto voidaan joutua sysäämään roskiin, koska siihen ei ole mahdollista perehtyä sen enempää. 

Kenties aspartaamikin olisi jäänyt keksimättä, jos Schlatter olisi tyytynyt kohauttamaan harteitaan ja todennut, että makealta maistui, mutta meillä on nyt tämä haavaumalääketutkimus menossa eli keskitytään siihen. 

Uusi idea on riski

Uuden idean vieminen eteenpäin on aina myös jonkinlainen riski. Varmasti lähes kaikkien organisaatioiden juhlapuheissa kannustetaan henkilöstöä kehittämään uutta ja yllättävää, mutta harvemmin siihen annetaan suurempaa tukea. 

Poikkeuksiakin on, kuten 3M-yritys, jonka sattumakeksintöihin kuuluvat ainakin läpinäkyvä teippi ja Post-it-viestilaput. Yrityksen kulttuuriin on kuulunut jo kauan, että työntekijöitä on kannustettu käyttämään 15 prosenttia työajasta itsenäisiin projekteihin ja jopa tavallaan pelleilemään ideoilla.

Jokainen asiantuntijatyötä tekevä tietää toki sen, ettei uusien ideoiden ja ajatusten kehittely rajaudu työaikaan. Sattuman rooli vaikuttaakin suuremmalta virallisen systeemin tai ajattelutavan ulkopuolella. Oivalluksia saadaan taidenäyttelyissä, illallisella ystävien kanssa, television ääressä, saunan lauteilla tai vaikka ulkolenkillä. George de Mestral sai vuonna 1941 kimmokkeen tarranauhan kehittelyyn siemenistä, jotka olivat juuttuneet hänen koiransa turkkiin metsästysretkellä.

Sinnikkyyttä ja onnea

Olennaista onkin oma ajattelu ja asenne. Kun kohtaan jotakin uutta ja yllättävää, miten suhtaudun siihen? Nypinkö siemenet koiran turkista ärtyneenä vai ryhdynkö tutkimaan, miten ne ovat juuttuneet karvoihin kiinni? Jotkut ihmiset tuntuvat olevan erityisen lahjakkaita katselemaan maailmaa monista eri kulmista ja ideoimaan uutta.

Idean vieminen eteenpäin vaatii usein paljon sinnikkyyttä ja kenties ripauksen onneakin. Tarranauhan kehitystyö vei de Mestralilta runsaasti aikaa ja rahaa, eikä aluksi kukaan ymmärtänyt, mihin moista kiinnitysmateriaalia, ”vetoketjutonta vetoketjua”, tarvitaan. NASA kuitenkin totesi tarranauhan toimivaksi tavaksi kiinnittää esineitä avaruusalusten seinään 1960-luvun alussa, mikä lennätti tuotteen myös laajempaan suosioon. 

Ehkä joku NASAn työntekijöistä olisi keksinyt toisenlaisenkin ratkaisun, jos tarranauhaa ei olisi ollut — onhan suuri osa kehitystyöstä suunniteltua ja harkittua. Joskus kannattaa silti tarttua vahinkoihin ja pitää niistä kiinni tarranauhan tavoin.

Kirjoittaja on tietokirjailija ja maatalous- ja metsätieteiden maisteri. Hänen teoksensa Vahingossa keksityt. Viagrasta kuplamuoviin ja maissihiutaleista tarranauhaan (Tammi) ilmestyi helmikuussa.

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.