Musiikkia on tutkittu neurotieteen näkökulmasta jo vuosikymmeniä ja sen on osoitettu aktivoivan sekä aivokuoren alueita että syvempiä aivojen rakenteita. Tanssin neurotiede sen sijaan on nuori, mutta nopeasti kasvava tieteenala.
Diplomi-insinööri Hanna Poikonen kehitti väitöstutkimuksessaan menetelmiä tanssin synnyttämien aivokuoren prosessien ymmärtämiseksi Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä. Tutkimuksessaan hän vertasi ammattitanssijoiden ja -muusikoiden aivotoimintaa näitä taiteita harrastamattomiin koehenkilöihin tanssiesityksen katselun aikana.
Tulosten mukaan musiikin äkkinäisten muutosten, pidemmän aikavälin musiikin kuuntelemisen ja audiovisuaalisen tanssiesityksen aikana tanssijoiden aivotoiminta poikkesi muusikoista ja verrokkiryhmästä.
– Aivoissa musiikin muutos näkyi refleksinomaisena ennen kuin tanssija ehti tulkita sitä tietoisella tasolla. Lisäksi havaitsin tanssijoilla vahvempaa synkronisaatiota matalalla theta-taajuudella, Poikonen sanoo.
Theta-synkronisaatio liitetään tunne- ja muistiprosesseihin, jotka ovat keskeisissä asemissa henkilökohtaisissa muistoissa sekä vuorovaikutuksessa niin ympäröivän tilan kuin muiden ihmisten kanssa.
Tulokset tukevat aikaisempia löydöksiä, joissa tanssijoiden ääni- ja liikeaivokuorten todettiin kehittyneen ainutlaatuisella tavalla.
– Ammattitanssijoilla ja -muusikoilla tehdyt tutkimukset osoittavat eri aistien vuorovaikutteisen informaation ja liikkeen aivoalueiden tärkeyden tanssin ja musiikin herättämissä aivoprosesseissa, Poikonen lisää.
Omassa tutkimuksessaan hän käytti koehenkilöiden aivotoiminnan mittaamiseen kehittämiään aivosähkökäyrämenetelmiä: tapahtumasidonnaisia aivovasteita musiikkipiirteiden nopeiden muutosten aivovaikutusten tutkimiseen ja kahden elektrodikanavan välille syntyvää vaihesynkroniaa tutkittaessa aivokuoren toiminnan muutoksia tanssi- ja musiikkihavainnon aikana pidemmällä aikajänteellä.
Uusia menetelmiä jalostamalle niille voitaisiin löytää myös hoidon kehittämiseen ja arvioimiseen liittyviä sovelluskohteita.
– Kehittämääni metodologista kokonaisuutta voitaisiin soveltaa terapian vaikuttavuuden arvioinnissa ja ilmaisullisten terapioiden, kuten tanssi- ja liiketerapian, kehittämisessä pidemmälle osana kokonaisvaltaista hoito-ohjelmaa esimerkiksi Parkinsonin taudin, muistisairauksien, autismin ja kipu- ja mielialahäiriöiden oireiden lievittämiseksi, Poikonen sanoo.
Hanna Poikonen väittelee 11.5. klo 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Dance on Cortex: ERPS and phase synchrony in dancers and musicians during a contemporary dance piece”. Väitöstilaisuus järjestetään yliopiston päärakennuksen luentosalissa 12. Osoite: Fabianinkatu 33, 00170 Helsinki.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.