Edes syöpä ei kasva ilman happea ja ravintoa, joiden saamiseksi se tarvitsee verisuonia. Jos syöpäsoluilta estetään mahdollisuus näiden elintärkeiden huoltoreittien kasvattamiseen, syöpäpesäkkeet eivät voi kasvaa muutamaa millimetriä suuremmiksi.
Verisuonten kasvua estäviä lääkkeitä on jo käytössä eräiden syöpien hoidossa. Lääkkeiden teho on kuitenkin usein liian heikko, ja joskus syöpä voi myös oppia kiertämään niiden vaikutuksen.
Akatemiaprofessori Kari Alitalon tutkimusryhmä on jo aikaisemmin osoittanut, että vasta-aineet, joilla voidaan estää verisuonikasvutekijä VEGF-C:n sitoutuminen verisuonten endoteelisolujen pinnalla sijaitsevaan VEGFR-3-reseptoriin, estävät syövän etäpesäkkeiden muodostumista imusolmukkeisiin. Samojen vasta-aineiden on havaittu myös estävän verisuonten kasvua kokeellisissa kasvaimissa.
Näiden estäjien ongelma on kuitenkin siinä, että ne joutuvat kilpailemaan paikasta auringossa – tässä tapauksessa reseptorissa – kasvaimessa esiintyvän kasvutekijän kanssa. Jos kasvutekijää on kasvaimessa runsaasti, estäjien menestys jää heikoksi.
Tilannetta vaikeuttaa vielä se, että jo vasta-aineiden pääsy kasvaimeen on vaikeaa, sillä kasvaimen verisuonisto on epäsäännöllinen ja kudosnesteen paine korkea.
Alitalon ryhmän löytämä uusi vasta-aine avaa mahdollisuuden estää verisuonten kasvua paljon tehokkaammin. Uusi vasta-aine ei estä kasvutekijää sitoutumasta reseptoriin, mutta se estää reseptorin pariutumisen, mikä on välttämätön osa reseptorin aktivaatioprosessia. Niinpä uusi vasta-aine toimii entisiä paremmin myös korkeissa kasvutekijäpitoisuuksissa.
— Havaitsimme myös, että kun yhdistämme sekä kasvutekijän sitoutumista että reseptorin pariutumista estäviä vasta-aineita, teho on suurempi kuin kummankaan vasta-aineen erikseen, Alitalo kertoo.
— Tällainen ”kahden käden kuristusote” tarjoaa uuden, tehokkaamman strategian syöpäkasvaimen näivettämiseksi.
Uusi löytö on julkaistu Cancer Cell -lehdessä.