”Syntymäkuurot on saatu kuulemaan, halvaantumaan tuomitut juoksemaan ja syöpää sairastavat toipumaan”

Tieteen palo riemastuttaa ja tarttuu: mikä kaikki onkaan mahdollista, kun asialla ovat innovatiiviset ja sinnikkäät, koulutetut ja yhteistyökykyiset ihmiset, Kirmo Wartiovaara kirjoittaa Yliopisto-lehden kolumnissaan, solu- ja geeniterapian asiantuntijoiden suurkokoontumisen jälkitunnelmissa.

Kolumni on julkaistu Yliopisto-lehdessä 10/2024. 

Ihmeiden aika ei ole ohi, on päällimmäinen ajatukseni nelipäiväisen Rooman-kokouksen jälkeen. Suorastaan tiedepäissäni kirjoittelin paluumatkalla muistiin, mikä kaikki on mahdollista, kun asialla ovat innovatiiviset ja sinnikkäät, koulutetut ja yhteistyökykyiset ihmiset. 

Kolmentuhannen osallistujan tieteen palo oli riemastuttavaa ja tarttuvaa, vaikka pitkät päivät jättivätkin niukasti vapaa-aikaa ikuisen kaupungin katseluun. Yhden pistaasijätskin ehdin sentään syödä, ja pari kaunista kirkkoa oli hotellin naapurissa.

Euroopan solu- ja geeniterapiaseuran kokouksessa oli väkeä sairaaloista, yliopistoista, lääke- ja biotekniikkafirmoista ja potilasjärjestöistä. Myös hallinnon ammattilaisia eri lupavirastoista osallistui tilaisuuteen. Näin paikalla on monenlaisia asianosaisia keskustelemassa yhteisistä tavoitteista, geeni- ja soluhoidoista.

Ja millaisia hoitoja ne tällä kertaa olivatkaan! Syntymäkuurot on saatu kuulemaan, halvaantumaan tuomitut juoksemaan ja syöpää sairastavat toipumaan. Ei tietenkään kaikkia, ei edes suurinta osaa, mutta vielä hetki sitten lohduttomien ennusteiden osalta on saa­tu käsittämättömän hyviä tuloksia.

Kuuletko toivon?

Jälleen kerran tuli myös osoitettua, että mitä enemmän perusmekanismien ymmärrystä on, sen tarkemmin ja monipuolisemmin eri solutoimintoihin osataan vaikuttaa.

Geenibiologian tuntemattomat yksityiskohdat eivät ole loppumassa, ja lähes kaikki solutoiminnot aiheuttavat viallisena jonkun sairauden. Luonnonmekanismien ymmärrys antaa toisaalta mahdollisuuden kehittää lääkkeitä, hoitoja, ilmastonmuutosta kestäviä kasveja tai vaikka paremmin säilyviä vihanneksia biotekniikan avulla. Esimerkkinä olkoon CRISPR-Cas9-geenisaksien löytyminen suolaveden bakteereista — löytö saatiin 12 vuodessa sairaalakäyttöön parantamaan ihmisiä tappavasta taudista!

Yhteisenä tummana pilvenä Rooman kokoontumisessa oli huoli seuraavan tutkijasukupolven mahdollisuuksista. Pätkärahoitus, tempoileva politiikka, uranäkymien kapeus ja tiedon arvostuksen puute vaivaavat kaikkialla.

Hienon tiedekeskustelun ääressä kävi kyllä mielessä, että vaikka saisimme kaikki maailman ihmiset kuuleviksi, miten saisimme tieteen tuoman toivon kuulumaan?

Kirjoittaja on perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri ja kantasolubiologian dosentti Helsingin yliopistossa.

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.