Euroopan ja Yhdysvaltojen kardiologiyhdistysten mukaan kaikilta matalan ja keskitason sydän- ja verisuonitautiriskin potilailta tulisi mitata sydän- ja verisuonitautien riskitekijät viiden vuoden välein. Mitattavia riskitekijöitä ovat muun muassa kohonnut verenpaine, korkea kolesteroli, sokeriaineenvaihdunnan häiriö ja tupakointi.
Näiden seulontojen avulla pyritään löytämään väestöstä suuren sydän- ja verisuonitautiriskin potilaat. Jos riski todetaan suureksi, eikä elintapamuutoksilla saada sitä laskettua, harkitaan ennaltaehkäisevän lääkityksen, kuten statiinin aloitusta. Viiden vuoden seulontaväli ei kuitenkaan perustu havaittuun riskin etenemiseen, mutta sisältyy silti usean maan kansalliseen suositukseen.
Tänään Lancet Public Health -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan suuren sydän- ja verisuonitautiriskin seulonnan tulisi perustua yhtenäisen viiden vuoden seulontavälin sijaan potilaskohtaiseen riskitasoon.
Tutkimuksessa havaittiin viiden vuoden seulontaväli liian tiheäksi matalan riskin henkilöille, mutta liian väljäksi keskitason riskin henkilöille.
– Tutkimuksemme mukaan seulontavälien potilaskohtaisella optimoinnilla voitaisiin kokonaiskustannuksia nostamatta ennaltaehkäistä parhaimmillaan 8 % sydän- ja aivoinfarkteista, kertoo tutkimuksen päätekijä, lääkäri Joni Lindbohm Helsingin yliopistosta.
– Esimerkiksi Suomessa tämä tarkoittaisi, että optimoidulla seulonnalla voitaisiin ehkäistä noin 1700 sydän- tai aivohalvausta vuosittain. Suomessa diagnosoidaan joka vuosi yli 20 000 uutta sydäninfarktia, sepelvaltimotautitapausta tai aivohalvausta, Lindbohm jatkaa.
Tutkimuksessa seurattiin 7000 aikuista kahden vuosikymmenen ajan
Optimaalinen seulontaväli määritettiin seuraamalla sydän- ja verisuonitautiriskin kehittymistä 7000:lla englantilaisella aikuisella 22 vuoden aikana. Tutkimuksessa käytettiin Whitehall-aineistoa, jonka osallistujilta on mitattu sydän- ja verisuonitautien riskitekijät viiden vuoden välein nykysuositusten mukaisesti, ja samalla seurattu sydän- ja verisuonitautien ilmaantuvuutta kansallisten terveysrekisterien avulla.
Matalassa riskissä olevat siirtyivät matalan keskitason riskiryhmään keskimäärin 9 vuodessa. Matalalla keskitasolla riski säilyi keskimäärin 7 vuotta, mutta korkealla keskitasolla enää alle 4 vuotta. Yli 70 % siirtyi tämän jälkeen suuren riskin ryhmään, jolloin lääkitystä tulisi harkita, jos elintapamuutokset ovat riittämättömät alentamaan riskiä.
Yksilöllinen seulontaväli mahdollistaisi sydän- ja verisuonitautien tehokkaamman ennaltaehkäisyn, sillä suuren riskin saavuttaminen havaitaan aiemmin ja lääkitys tai elintapamuutos voidaan aloittaa pienemmällä viiveellä.
– Tutkimustulokset ovat lupaavia mutta muutoksia seulontasuosituksissa ei yleensä tehdä yhden tutkimuksen perusteella. Jatkossa yksilöllisen seulontavälin mahdollisia terveyshyötyjä ja kustannuksia tulisi vielä selvittää satunnaistetulla vertailututkimuksella, korostaa Whitehall-tutkimusta johtava Helsingin ja Lontoon yliopistojen professori Mika Kivimäki, joka on yksi tutkimuksen tekijöistä.
Oman sydän- ja verisuonitaudin riskinsä voi arvioida FINRISK-laskurilla
Henkilökohtaisen sydän- ja verisuonitautien riskitason voi arvioida THL:n FINRISK-laskuria käyttämällä. Laskurissa kysytään tietoja iästä, sukupuolesta, tupakoinnista, kokonais- ja HDL-kolesterolista, systolisesta verenpaineesta, diabeteksesta, ja vanhempien sydäninfarkteista tai aivohalvauksista.
Laskuri löytyy THL:n verkkosivuilta, ja se on ilmainen.
Alkuperäinen julkaisu:
Lindbohm JV, Sipilä PN, Mars NJ, Pentti J, Ahmadi-Abhari S, Brunner EJ, Shipley MJ, Singh-Manoux A, Tabak A, Kivimäki M. 5-year versus risk-category-specific screening intervals for cardiovascular disease prevention: a cohort study, Lancet Public Health 4/2019.
Lisätiedot:
LT Joni Lindbohm, Helsingin yliopisto, puh. 040 753 8104, joni.lindbohm@helsinki.fi
Prof. Mika Kivimäki, Helsingin yliopisto, University College London, puh. 050 448 9300, mika.kivimaki@helsinki.fi