COVID-19-pandemia alkoi vuoden 2019 lopussa Kiinan Wuhanissa. Sen jälkeen SARS-CoV-2-virus on levinnyt nopeasti rajoitusyrityksistä huolimatta. Huhtikuun 2022 puoliväliin mennessä raportoituja koronatartuntoja oli maailmanlaajuisesti yli 500 miljoonaa, kuolemantapauksia yli 6,2 miljoonaa.
Helsingin yliopiston ja belgialaisen KU Leuvenin yliopiston tutkijat selvittivät tuoreessa tutkimuksessaan, miten SARS-CoV-2 saapui Suomeen ja levisi maassa vuonna 2020. Tulokset on julkaistu Communications Medicine -tiedelehdessä.
– Koronavirusten maantieteellisen evoluutiohistorian tutkimus paljasti, että Suomeen tuli vuoden 2020 keväällä arviolta 42 itsenäistä viruslinjaa pääasiallisesti Italiasta, Itävallasta ja Espanjasta. Neljä näistä linjoista aiheutti kaksi kolmasosaa koko Suomen epidemiasta keväällä 2020, ja yksittäinen Espanjasta tullut viruslinja johti suureen tartuntaketjuun, joka kattoi kolmasosan maamme epidemiasta. Suurin osa näistä 42 kannasta ei kuitenkaan johtanut laajaan tartuntaketjuun Suomessa, sanoo tutkijatohtori Ravi Kant.
– Pandemian alkuvaiheessa yksi tartuntaketjujen seuraamisen suurimmista ongelmista oli viruksen geneettinen samankaltaisuus kaikkialla maailmassa – eri maissa ja eri tartuntaketjuissa viruksen genomissa oli vain hyvin vähän eroja. Philippe Lemeyn tutkimusryhmä kehitti analyysimenetelmän, jossa virusgenomin sekvenssianalyysiin yhdistetään tietoja ihmisten liikkuvuudesta yksilö- ja populaatiotasoilla. Sovelsimme tätä menetelmää suomalaiseen sekvenssimateriaaliin, kertoo tutkijatohtori Teemu Smura.
Korona rantautui Itävallasta, Italiasta ja Espanjasta Suomeen
Tutkijoiden mukaan Itävalta, Espanja ja Italia olivat merkittävimmät lähteet, joista koronavirus levisi Suomeen vuonna 2020. Näissä maissa oli myös ensimmäiset tartuntapiikit helmikuussa 2020.
– Mahdollisena koronavirusten tartuntalähteinä olivat Itävallasta palanneet matkustajat, jotka saattoivat saada viruksen suosituissa hiihtokeskuksissa. Ainakin Tirolin Ischgl-kylässä koronavirustilanne oli ankara maaliskuussa 2020. Sieltä levinneet viruslinjat ovat voineet olla usean muun Euroopan maan tartuntaketjun takana, sanoo väitöskirjatutkija Phuoc Truong Nguyen.
– Tuloksemme näyttävät, kuinka vain pieni osa tartunnoista leviää eteenpäin ja viittaavat siihen, että jos matkustusrajoitukset, karanteenit, testaus-, jäljittämis- ja eristämisjärjestelmät tai muut rajavalvontatoimenpiteet otetaan käyttöön ajoissa, ne voivat tarvittaessa viivästyttää tartuntojen kehittymistä laajoiksi tartuntaketjuiksi yhteiskunnassa. Nämä toimet ovat kuitenkin tehokkaita vain silloin, jos ne yhdistetään muihin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin ja jos torjuttavat viruskannat eivät ole jo levinneet muuten, sanoo professori Olli Vapalahti.
Alkuperäinen artikkeli: Truong Nguyen, P. T., Kant, R., Broeck, F. V. D., Suvanto, M. T., Alburkat, H., Virtanen, J., Ahvenainen, E., Castren, R., Hong, S. L., Baele, G., Ahava, M. J., Jarva, H., Jokiranta, S. T., Kallio-Kokko, H., Kekäläinen, E., Kirjavainen, V., Kortela, E., Kurkela, S., Lappalainen, M., ... Lemey P, Vapalahti O, Smura, T. (2021). The phylodynamics of SARS-CoV-2 during 2020 in Finland — Disappearance and re-emergence of introduced strains. Commun. Med. 2022. Doi: 10.1038/s43856-022-00130-7
Koronapandemian tärkeimmät kysymykset koskevat viruksen jatkuvaa muuntumista. Alun perin SARS-CoV-2 levisi ihmisiin zoonoosina eläimistä, todennäköisesti lepakoista.
– Viruksen leviäminen uudessa isäntälajissa edellyttää usein lukuisia muutoksia: viruksen täytyy esimerkiksi muokata pintaproteiineja, jotta ne kiinnittyvät paremmin isännän soluihin. Lisäksi viruksen täytyy voittaa isännän luontainen puolustus. Koronaviruksen nopea siirtyminen ihmisestä ihmiseen suurissa joukoissa onkin tuottanut suuren geneettisen monimuotoisuuden koronaviruksessa. Tällä hetkellä tutkimuksen yksi keskeisistä kysymyksistä on selvittää, miten nämä erilaiset variaatiot muuttavat viruksen biologisia ominaisuuksia ja mihin muutoksiin valintapaine ohjaa virusta tulevaisuudessa, sanoo apulaisprofessori Tarja Sironen.