Suomalaisessa FIMPACT (Finnish Subacromial Impingement Arthroscopy Controlled Trial) -tutkimuksessa olkalisäkkeen alaisen kiputilan leikkaushoitoa verrattiin lumekirurgiaan. Kahden vuoden kuluttua toimenpiteestä leikkausryhmään ja lumeryhmään kuuluneet olivat yhtä vähäoireisia ja tyytyväisiä olkapäänsä tilanteeseen.
– Tulosten perusteella on selvää, että tämä yleinen leikkaus ei ole tehokas hoitomuoto. Pidämme selvänä, että näin selkeä tulos – varsinkin kun jo aikaisemmin on osoitettu, että leikkaus ei itse asiassa ole yhtään tehokkaampi kuin fysioterapia – tulee johtamaan merkittäviin muutoksiin hoitokäytännöissä hyvinkin nopeasti, toteavat ortopedian ja traumatologian erikoislääkärit, HUSin tukielinkirurgian linjajohtaja Mika Paavola ja professori Teppo Järvinen Helsingin yliopistosta.
Olkapäävaivat ovat hyvin yleisiä ja kuormittavat paljon terveydenhuoltoa. Yleisin hoitoa vaativa olkavaiva on olkalisäkkeen alainen kiputila, jonka vakiintunut hoito on aiemmin ollut tähystyksessä tehtävä avarrusleikkaus.
– Avarrusleikkaus on yksi yleisimmistä tuki- ja liikuntaelinkirurgisista leikkauksista ja ylipäänsä kirurgisista toimenpiteistä lähes kaikissa länsimaissa. Suomessa olkalisäkkeen avarrusleikkauksia tehdään vuosittain lähes 3 500 ja USA:ssa ainakin 250 000, tutkimuksen johtoryhmän jäsen, dosentti Simo Taimela kertoo.
Yhden olkalisäkkeen avarrusleikkauksen hinta on Suomessa noin 2 000 euroa, ja toimenpiteen jälkeen potilas saa 4-6 viikon sairausloman. Vuositasolla näihin leikkauksiin liittyvät kustannukset ovat Suomessa pitkälti yli 35 miljoonaa euroa.
Aiemmissa satunnaistetuissa tutkimuksissa on jo osoitettu, ettei olkalisäkkeen avarrusleikkauksella voida helpottaa potilaan oireita yhtään paremmin kuin fysioterapialla. Tutkimusnäytön perusteella fysioterapian pitäisi siis olla ensisijainen hoitomuoto, mutta silti leikkaustoiminta on jatkunut aktiivisena Suomessakin, erityisesti yksityispuolella.
Ei eroa lume- ja oikeasti leikattujen välillä kahden vuoden kuluttua toimenpiteestä
FIMPACT-tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko tähystyksessä tehty olkalisäkkeen avarrusleikkaus vaikuttavaa olkalisäkkeen alaisen kiputilan hoitona.
Tutkimukseen osallistui 189 potilasta, iältään 35 - 65-vuotiaita. Heidät satunnaistettiin joko olkalisäkkeen avarrusleikkaukseen, lumekirurgiaan tai tehostettuun fysioterapiaan. Kahdessa leikkaushoitoryhmässä potilaat, heidän hoitoonsa myöhemmin osallistuneet henkilöt ja tuloksia analysoineet tutkijat eivät tienneet, kuuluivatko potilaat olkalisäkkeen avarrusleikkaus- vai lumehoitoryhmään.
Potilaita seurattiin kahden vuoden ajan ja heiltä selvitettiin säännöllisesti olkakivun ja muiden oireiden paranemista sekä heidän tyytyväisyyttä hoitoon ja sen tuloksiin. Leikatuilta potilailta kysyttiin myös, kumpaan hoitoryhmään he arvelivat kuuluvansa.
Kahden vuoden kohdalla kaikissa kolmessa ryhmässä suurin osa potilaista oli tyytyväisiä olkapäänsä tilanteeseen ja koki sen merkittävästi paremmaksi kuin ennen toimenpidettä. Olkalisäkkeen avarrusleikkauksen läpikäyneiden tulokset eivät eronneet lumeleikkauspotilaiden tuloksista. Näiden kahden ryhmän välillä ei ollut myöskään eroa siinä, uskoivatko he tulleensa ”oikeasti leikatuksi” vai kuuluneensa lumekirurgia-ryhmään.
Tehostetun fysioterapian läpikäyneiden potilaiden oireet paranivat seurannassa, mutta potilaat olivat kahden vuoden kohdalla hieman oireisempia kuin kirurgisesti hoidetut potilaat. Tutkijat varoittavat tulkitsemasta tätä löydöstä siten, että leikkaushoito olisi tehokkaampaa kuin fysioterapia, koska tutkimusasetelmasta johtuen kirurgisesti hoidettuihin ryhmiin valikoitui paremman ennusteen potilaita. Tämän lisäksi tällaiseen kirurgia vs. ei-kirurgia -vertailuun liittyy aina sekoittavia tekijöitä, jotka saattavat vääristää tuloksia.
– Tutkimuksemme perusteella on viimeistään syytä kyseenalaistaa nykyinen hoitolinja, jossa olkalisäkkeen alaisen kiputilan hoidoksi tarjotaan avarrusleikkausta. Näyttää ilmeiseltä, että leikkauksen sijasta näiden potilaiden hoidon pitäisi perustua lihasharjoitteluun ja kuntoutukseen, Paavola sanoo.
– Ihmisten tulisi ymmärtää, että nyt ei ole kyse ’säästöistä’, vaan verorahojen vastuullisesta käytöstä. Jokainen tehottomiin hoitomuotoihin käytetty euro on pois jostakin muusta, esimerkiksi muusta lääketieteellisestä hoidosta tai vaikka lasten ja nuorten koulutuksesta. Tehokkuutta on monenlaista, turhien toimien karsiminenkin on sitä, toteaa dosentti Taimela.
FIMPACT-tutkimushankkeessa ovat olleet mukana HUS:n Jorvin ja Töölön sairaalat ja Tampereen yliopistollisen sairaalan Hatanpään sairaala. Tutkimus on julkaistu The BMJ-tiedelehdessä 19.7.2018.
Lisätietoja:
Linjajohtaja, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Mika Paavola, HUS/Tukielinkirurgia
Puh. +358 50 523 8382
Email: mika.paavola@hus.fi
Professori, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Teppo Järvinen, Helsingin yliopisto ja HUS
Puh. +358 400 246 426
Sähköposti: teppo.jarvinen@helsinki.fi
Dosentti Simo Taimela, Helsingin yliopisto ja HUS
Puh. +358 40 575 0757
Sähköposti: simo.taimela@helsinki.fi
Viite: Mika Paavola, Antti Malmivaara, Simo Taimela, Kari Kanto, Jari Inkinen, Juha Kalske, Ilkka Sinisaari, Vesa Savolainen, Jonas Ranstam, Teppo L N Järvinen, for the Finnish Subacromial Impingement Arthroscopy Controlled Trial (FIMPACT) Investigators. Subacromial decompression versus diagnostic arthroscopy for shoulder impingement: randomised, placebo surgery controlled clinical trial. BMJ 2018;362:k2860 http://dx.doi.org/10.1136/bmj.k2860