Pitäisi saada kumppani syttymään ja johdattaa hänet vuoteeseen, mutta Netflixiin on ilmaantunut sarja, jota työkaveri juuri kehui. Toinen sivelee Instagram-kuvaketta ja odottaa urheilu-uutisia. Kumpikaan ei jaksa sytyttää toista eikä itse syttyä. Jääkö seksi sikseen?
— Universaali ilmiö: yhdyntäinto on notkahtanut, tutkimusprofessori Anna Rotkirch vahvistaa.
Yhdyntöjen määrä on vähentynyt kaikissa ikäluokissa sekä sinkuilla että parisuhteessa elävillä. Suomessa 25–34-vuotiaat ovat seksuaalisesti kaikkein aktiivisimpia, ja vielä 1990-luvun kotimaisissa FINSEX-tutkimuksissa ikäluokan miehet kertoivat menneensä sänkyyn partnerinsa kanssa liki kahdeksan kertaa kuukaudessa ja naiset seitsemän.
Yhdyntöjen määrä on vain yksi tapa tarkastella seksuaalisuutta, ja FINSEX onkin saanut tutkijoilta kritiikkiä seksi- ja sukupuolikäsitysten rajoittuneisuudesta ja tutkimuskysymysten puutteista. Tulevat tutkimukset laajentanevat näkökulmia ja ymmärrystä seksuaalisuuden moninaisuudesta.
Kännykkä voittaa kilpailun
Tuorein, vuoden 2015 tutkimus kertoo, että yhdyntämäärät putosivat miehillä viiteen ja naisilla neljään ja puoleen. Suuntaus alas jatkuu.
— Seksiin lumotaan, siihen kutsutaan, siihen vietellään. Pitkässäkin parisuhteessa joutuu viettelemään puolisonsa aina uudelleen, ihmissuhteita tutkiva Heli Vaaranen Väestöliitosta muistuttaa.
— Siihen tarvitaan aika paljon viitseliäisyyttä ja työtä, täytyy jaksaa aloittaa tai olla siinä mielentilassa, että aloittaa.
Tutkimusten mukaan orgasmien määrä on säilynyt entisellään. Kahden — tai useamman — kaupan sijaan seksistä on tullut yksinäisempää. Masturbointi on lisääntynyt, ja nettiporno kutsuu luokseen.
Viihde täyttää helposti yksityisen ajankäytön, eikä puhelin juuri putoa kädestä. Jos ei halua nähdä vaivaa, voi helposti lipua muihin, vaivattomampiin harrasteisiin. Toisin kuin yhdyntään, kännykän selaamiseen ei tarvitse olla valmis, valmistautunut tai virkeä. Meneillään on kilpailu huomiosta ja helppoudesta.
— Sen taitaa netti voittaa, Vaaranen arvioi.
Viettely vaatii vaivannäköä ja tunnelmaa
Julkisessa liikenteessä näkee pareja, jotka keskittyvät omiin puhelimiinsa. Ehkä vapaa käsi välillä hipaisee toisen kättä, mutta muutoin koko matka voi edetä hiljaisuuden vallitessa, ilman ainuttakaan sanaa. Mykkyys katkeaa vasta vähän ennen määränpäätä, kun toinen kysyy toiselta, oliko tarkoitus jäädä pois.
Esimerkkipariskunnan toiminnasta ei tosin voi päätellä, miten sillä menee ja millaisia heidän intohimon hetkensä mahtavat olla.
— He antavat toisilleen tilaa, antavat toisen katsella rauhassa uutiset ja muut, ilmassa ei nähtävästi ei ole mitään mustasukkaisuutta, Vaaranen tulkitsee.
Mutta entä jos samat puuhat jatkuvat kotona? Aamulla, päivällä, illalla ja yöllä? Kilpailussa viihteen kanssa voi tutkijan mukaan pärjätä lumovoimalla. Se ei synny ilman vaivannäköä, tietoista läsnäoloa ja kumppanin huomioimista.
— Pääasia, että luodaan tunnelma, jossa on hyvä jutella, antaa toiselle kiitosta, ihailua ja arvostusta. Näitä ihminen tarvitsee, Vaaranen muistuttaa.
Täydellisyys on ansa
Työelämä syö rakasteluhaluja. Paitsi että työpäivät saattavat täyttyä epävarmuudesta ja tiukoista aikatauluista, ihmiset kovistelevat itse itseään. Täydellisyyden tavoittelusta voi tulla ansa. Perfektionismi on pahimmillaan parisuhteen vihollinen.
— Täydellisyyttä halutaan osoittaa monilla näkyvillä keinoilla: kodin sisustuksella, siisteydellä, lasten vaatettamisella kauniisti. Ihminen koettaa venyä kaikkialle, Vaaranen luonnehtii.
Jos nuori näkee pääosin yhteiselämäänsä pettyneitä ja väsähtäneitä pariskuntia, jotka eroavat, tämä kenties vaikuttaa omaan halukkuuteen solmia pysyviä suhteita.
Arkisia asioita voisi tehdä myös kohtuudella, täydelliset suoritukset unohtaen, sillä ne eivät muutenkaan ole mahdollisia. Armollisuus itseä ja toista kohtaan heijastuisi hyvällä tavalla jokapäiväiseen elämään.
Etenkin nuoret aikuiset yhtyvät harvemmin
FINSEX-tutkimuksen mukaan suhteellisesti eniten yhdyntämäärät ovat vähentyneet 30–40-vuotiailla nuorilla aikuisilla. Näissä ikäluokissa eletään tyypillisesti lapsiperheiden ruuhkavuosia.
Heli Vaaranen huomauttaa, että tyytyväisyys parisuhteessa laskee tavallisesti vauvan synnyttyä. Erityisesti nuoret isät tekevät pidempää päivää kuin muut.
— Ihminen menee mielihyvän perässä, se on ihan vanhaa Freudia.
Työelämä toisaalta kuluttaa, mutta tarjoaa samalla runsaasti palkintoja. Palkan lisäksi saa yhteistä toimintaa: joku keittää toimistolla kahvia, toinen tuo kääretorttua ja kolmas kertoo huonon mutta hauskan vitsin.
Kukin voi omalla kohdallaan laskea, suoko työtovereilleen enemmän aikaa ja ajatuksia kuin kumppanilleen. Nauranko yhtä paljon puolisoni jutuille? Kehunko hänen ideoitaan ja uutta kampaustaan?
— Kun kotona on vaikeaa, palkitseminen jää sieltä ensimmäisenä pois.
Ilman seksiä parisuhde kylmenee
Tuskin ketään jää kuitenkaan harmittamaan, jos tulee unohtaneeksi kaiken muun ja päätyy kumppaninsa kanssa sänkyyn, pöydälle tai lattialle rakastelemaan. Seksistä ei turhaan puhuta parisuhteen liimana.
— Seksi antaa ihmisille pieniä kosketuksia taivaisiin: he kokevat jälleen kerran, että toista ei voi korvata – eikä minuakaan. Tämä on seksuaalisuuden tärkein tekijä ihmisten välillä, Vaaranen arvioi.
Seksi auttaa purkamaan jännitystä ja lieventää riitaisuuksia. Ilman seksiä parisuhde kylmenee, koska purkautumistie puuttuu. Seksi tekee hyvää myös ilman parisuhdetta. Sooloseksi on niin ikään tarpeellista purkautumista.
— Se on keino arvostaa omaa kehoa ja nauttia siitä. Se auttaa tutustumaan omiin mielikuviin ja huippuihin. Irtoseksi voi myös olla hienoa iloa ja irrottelua, vaikka seksin emotionaalinen puoli saattaa jäädä vajaaksi.
Samaan aikaan kun parisuhteessa elävien seksi niukkenee, toiset jäävät kokonaan ilman. Myös yleensä kaikkein innokkaimmin partneria etsivien nuorten ikäluokkien seksi on vähenemään päin.
Japani-ilmiöstä eli nuorten päätöksestä pysyä yksin on keskusteltu jonkin aikaa, eikä Japani ole ainoa maa, jossa kehityssuuntaus näkyy. Uudehko yhdysvaltalainen selvitys seksuaalisesta aktiivisuudesta kertoo, että lähes kolmasosa 18—24-vuotiaista miehistä oli elänyt edellisen vuoden täysin vailla partnereita.
Osa on yksin omasta halustaan, osa taas haluaisi kumppanin, mutta ei onnistu löytämään.
Tinder on kuin lavatanssit
Kumppanin etsinnässä Tinder-sovellus on tuottanut rajuja pettymyksiä mutta myös johdattanut yhteiselämään. Vaaranen määrittelee Tinderin ihmissuhteiden verkkokaupaksi ja vertaa sitä jälkimodernin yhteiskunnan lavatansseihin.
— Kun sinua haetaan tanssiin, et voi tietää, kuka hakija oikeastaan on. Täytyy vain ylläpitää tiettyä varovaisuutta.
Heli Vaaranen kehottaa kuitenkin optimismiin myös verkkotreffien maailmassa. Jokaiselle voi löytyä jotakin. Valokuvan merkitys on suuri, mutta on ulkomuodolla väliä tansseissakin. Ihmiset katsovat miltä näytät ennen kuin tulevat hakemaan. Täydellisyys ei kuitenkaan useinkaan ole se, mitä toinen ihminen kaipaa.
— Kaikki eivät etsi kaunista tyttöä tai poikaa, vaan persoonaa, elämäniloa, hymyä, jotakin jännää ja persoonallista. Jokainen etsii jotakin, joka tuntuu sydänalassa hyvältä. Tuon kanssa voisin käydä kahvilla, toinen ajattelee.
Miten tässä käy?
FINSEX-tutkimus on kartoittanut suomalaista seksielämää puoli vuosisataa. Väestöliitto aikoo jatkossa tuottaa uutta tietoa seksuaalisuudesta neljän vuoden välein.
— On kiinnostaavaa nähdä, miten tälle sukupolvelle käy. Eniten olisin huolissani läheissuhteiden toimivuudesta. Kun syntyvyys vähenee, onko ihmisillä jatkossa sisaruksia ja lapsenlapsia, Anna Rotkirch pohtii.
Millä korvata läheisten apu? Entä mitä läheisyyden puute aiheuttaa? Läheiset ihmissuhteet lisäävät onnellisuuden kokemuksia ja suojaavat monilta terveysongelmilta.
Ehkä parisuhteiden ja perhe-elämän hyvistä puolista pitäisi pitää enemmän ääntä.
— Vanhemmuus ei ole uhrautumista vaan monella lailla hyvinvoinnin lähde, Rotkirch toteaa.
Korona-ajan myönteisiin uutisiin kuulunee se, että suomalaisten pitkään laskussa ollut syntyvyys on saanut vastailmiön, poikkeusajan tuoman vauvabuumin. Pienokaiset eivät ole haikaroiden tuliaisia.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 9/2021.
Seksitutkimukset kiinnostavat, mutta niiden kysymyksenasetteluihin ja painotuksiin kannattaa kiinnittää huomiota. Tietyt asiat toistuvat myös mediassa, kun taas monet tärkeät kysymykset voivat jäädä marginaaliin.
— Vakiintunut juttutyyppi mediassa on kysely, johon pyydetään lukijoiden vastauksia esimerkiksi suuseksistä, sanoo seksuaalisuuden historian tutkija, yliopistonlehtori Riikka Taavetti.
— Kun jutuissa verrataan lukijoiden vastauksia FINSEX-tutkimukseen, lukija voi ehkä huomata, ettei ole omituinen.
Toisaalta jotkut artikkelit tai uutiset voivat nimenomaan tuottaa havainnon omien tapojen ja toiveiden poikkeavuudesta.
Vuoden 1971 seksitutkimuksessa ei määritelty täsmällisesti seksiä tai sukupuoliyhteyttä. Jokaisen oletettiin käsittävän sillä samaa asiaa, heteroseksuaalista yhdyntää. Samaa sukupuolta olevien väliset seksikokemukset jäivät huomiotta.
— Olisi tärkeää kysyä, mitä seksi tarkoittaa eri ihmisille ja minkälainen asema seksillä on heidän elämässään ollut. Mitä muuta seksi voi olla kuin yhdyntää? Mitkä kaikki asiat voivat eri ihmisille tarkoittaa seksiä, Taavetti hahmottelee.
Jokainen tutkimus heijastelee omaa aikaansa. Myös seksuaalinen väkivalta ja lähisuhdeväkivalta jäivät menneinä vuosina katveeseen, historioitsija huomauttaa.
— Mistä tiedämme, mitä me emme tiedä? Ne aiheet, joita tutkimus ei ole pystynyt kartoittamaan, eivät nouse keskusteluun, Taavetti toteaa.