Suoliston mikrobiyhteisöjen vinoutumisen ja eri sairauksien välisiä kytköksiä on tutkittu viime vuosina valtavasti. Tyypin 1 diabeteksesta on opittu, että suolistobakteerien epätasapaino liittyy immuunireaktioon, jossa puolustuksemme kääntyy vahingoittamaan omaa kehoa: haiman beetasoluja. Reaktio ensin vähentää ja lopulta sammuttaa beetasolujen insuliinituotannon.
Bakteerit ovat suolistomikrobeista tutkituimpia, mutta eivät ainoita. Professori Outi Vaarala ryhmineen on jo vuosia seurannut tyypin 1 diabeteksen riskiryhmään perimänsä vuoksi kuuluvia lapsia ja tutkinut heidän suolistoaan laajemmin.
— Tutkimus vahvisti hypoteesimme, että taudin puhkeamiseen liittyy bakteeriston muuntumisen lisäksi myös sienimikrobiston epätasapaino, Vaarala kertoo.
Osa riskilapsista pysyi terveinä
Koeryhmiä muodostettiin kaksi. Ensimmäiseen koottiin 26 lasta, joiden verinäytteistä pääteltiin, että heidän beetasolunsa olivat joutuneet hyökkäyksen kohteeksi. Verrokkiryhmän näytteissä puolestaan ei ollut tyypin 1 diabetekselle ominaisia autovasta-aineita.
Seurantavuosien aikana koehenkilöistä muovautui kolme joukkoa: tyypin 1 diabetekseen sairastuneet yhdeksän lasta, terveenä säilyneet autovasta-ainenegatiiviset sekä ne joilla oli riskiä lisääviä autovasta-aineita, mutta tauti ei silti puhjennut.
Vaaran merkiksi osoittautui Saccharomyces- ja Candida-sienten runsastuminen, jota havaittiin nimenomaan sairastuneilla.
— Niillä taas, jotka autovasta-aineista huolimatta säästyivät taudilta, Saccharomyces- ja Candida-määrät olivat normaalit.
Sairastuneilta löytyi myös suoliston tulehduksen merkkejä seurannan aluksi otetuista ulostenäytteistä.
Vaaralan ja hänen kollegoidensa artikkeli on ensimmäinen tutkimus, jossa sienimikrobistoa on tutkittu tyypin 1 diabeteksessa. Se julkaistiin Frontiers in Immunologyssa 19.3.
Artikkeli on ilmestynyt Yliopisto-lehdessä Y/05/20.