Ammattimuusikoiden soittaminen on monimutkaista aivojen toimintaa, jossa yhdistyvät musikaalisuus, lapsesta saakka jatkunut harjoittelu, lihastyö, yhteissoitto ja musiikin tulkinta. Tutkijat selvittivät, miten esiintyminen kahden tunnin mittaisessa konsertissa vaikutti ammattimuusikoiden geenien toimintaan.
Tutkimukseen osallistui 20 ammattimuusikkoa Tapiola Sinfoniettasta ja Sibelius-Akatemiasta.
Scientific Reports -lehdessä julkaistu tutkimus osoitti, että musiikin soittaminen aktivoi muun muassa dopamiiniaineenvaihduntaan, lihasten liikkeisiin, oppimiseen ja muistiin vaikuttavia geenejä, joista kolmen geenin, synuklein-alfa (SNCA), FOS ja DUSP1 tiedetään osallistuvan myös laululintujen laulun tuottamiseen.
SNCA-geeni on tunnettu Parkinsonin taudin ja dementian riskigeeni, joka sijaitsee musikaalisuuteen liittyvällä perimän alueella. Musiikki vaikuttaa SNCA:n ja sen kanssa toimivien muiden geenien kautta hermosolujen rauta-aineenvaihduntaan, joka on elintärkeätä hermosolujen normaalille toiminnalle.
– Soittaminen aktivoi myös solujen kalsiumtasapainosta vastaavia geenejä, jotka vaikuttavat kuuloaistinsolujen ja aivojen hermosolujen väittäjäaineiden säätelyyn ja viestien välitykseen ja muokkaavat niiden toimintaa sekä ihmisellä että laululinnuilla, kertoo dosentti Irma Järvelä.
Soittaminen vaikutti myös aivojen rappeumaa aiheuttavien geenien toimintaan, millä saattaa olla merkitystä psykiatristen tautien ja dementian ehkäisyssä.
Myös musiikin kuuntelu aktivoi samoja geenejä
Myös klassisen musiikin kuunteleminen aktivoi ja vaimentaa samoja geenejä kuin soittaminen, osoittaa Järvelän ryhmän vähän aikaisemmin PeerJ-lehdessä julkaistu tutkimus.
Musiikin kuuntelun vaikutus näkyi kuitenkin vain aktiivisilla musiikin harrastajilla ja ammattimuusikoilla.
Tutkimukseen osallistui 48 suomalaista, jotka kuuntelivat Wolfgang Amadeus Mozartin viulukonserton No. 3, G-duuri, K.216. Osallistujat antoivat verinäytteen ennen kuuntelun alkamista ja sen jälkeen.
Kysymyksessä oli ensimmäinen musiikin kuuntelun geenitutkimus, joten tarvitaan jatkotutkimuksia eri musiikkigenrejen ja kuuntelun keston vaikutuksista geenien ilmentymiseen eri ikäryhmissä ja eri väestöissä.
– Meidän tuloksemme vahvistavat käsitystä musiikin aivojen toimintaa parantavista ja suojaavista vaikutuksista ja avaavat mahdollisuuksia tutkia muun muassa musiikkiterapian vaikutusmekanismeja, äänen evoluutiota sekä musikaalisuuden ja ympäristötekijöiden keskinäistä vuorovaikutusta, Järvelä toteaa.
Molemmat tutkimukset ovat osa Järvelän johtamaa ja Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta, jossa selvitetään musikaalisuuden biologista taustaa. Vastuullisena tutkijana toimi bioinformatiikan diplomi-insinööri Chakravarthi KanduriHelsingin yliopistosta. Tutkimuksen suunnittelusta vastasi Järvelän lisäksi ja MuT Tuire Kuusi Sibelius-Akatemiasta, ja bioinformatiikan asiantuntijana oli professori Harri Lähdesmäki Aalto-yliopistosta.