Meri-Anna Hintsala on selvittänyt väitöstutkimuksessaan, miten vanhoillislestadiolainen usko ruumiillistuu verkkokeskusteluissa. Hän on tarkastellut uskon ruumiillisuutta ehkäisykäsityksestä ja homoseksuaalisuudesta käydyn keskustelun pohjalta kirjoittajien omaelämäkerrallisten kirjoitusten valossa.
Vanhoillislestadiolainen ehkäisykäsitys on ollut voimakkaasti esillä suomalaisessa julkisessa keskustelussa 2000-luvun alussa naisten ja lasten oikeuksiin liittyvien aiheiden yhteydessä.
− Vanhoillislestadiolaisuus on Suomen suurin ja kansainvälisesti levinnein herätysliike. Liikkeen keskeinen teologinen opetus Jumalasta luojana ruumiillistuu kannattajien elämässä ehkäisystä kieltäytymisenä, ja perheet voivat sen myötä kasvaa suuriksi, Hintsala taustoittaa.
Tutkimuksen perusteella arjen uskonnolliset valinnat vanhoillislestadiolaisuudessa ovat melko joustavia ja ihmisen elämäntilanteesta nousevia. Kun elettyä uskontoa tarkastellaan ohitse virallisen opillisen kirjoituksen, on sen kuva monimuotoinen.
− Ruumiillisia ratkaisuja perustellaan teologisilla argumenteilla silloin, kun olemassa olevaan opetukseen ehkäisemättömydestä tai homoseksuaalisuudesta sitoudutaan, mutta myös silloin, kun sitä haastetaan, väittelijä tiivistää.
”Yhtäältä kehon viestejä kuunnellaan ja esimerkiksi jaksamista halutaan vaalia perinteisen ehkäisykäsityksen kustannuksella. Toisaalta uskoa eletään arjessa ruumiillisuuden ja jaksamisen kustannuksella.”
Ruumiillisuudella keskeinen asema vanhoillislestadiolaisessa uskossa
Hintsalan mukaan erityisesti naisen ruumis on vanhoillislestadiolaisuudessa säännelty ja sille on oma roolinsa tässä uskossa.
Liikkeen opetukselle pohjautuva uskontulkinta ja ruumiillisuus ovat kehämäisessä vuorovaikutuksessa keskenään: ruumis joustaa erilaisten ratkaisujen välillä vastustaen opetusta, toisaalta mukautuen siihen.
− Tämä synnyttää uutta uskontulkintaa, Hintsala toteaa.
”Esimerkiksi kokemus terveydestä, sairaudesta tai psyykkisestä hyvinvoinnista ja pahoinvoinnista rakentuvat paitsi ruumiissa, myös suhteessa uskontulkintaan ja sosiaaliseen ympäristöön.”
Tutkimus avaa uusia näkökulmia vallalla olevaan teoreettiseen keskusteluun eletystä uskonnosta.
Väittelijän mielestä eletyn uskonnon tutkimuksessa tulisikin puhua vanhoillislestadiolaisuuden kohdalla pikemminkin eletystä uskosta.
− Eletyn uskon käsite antaisi tutkimuksessa myös laajemmin välineitä tarkastella muuttuvaa uskonnollista ruumiillisuutta sidoksissa viralliseen instituutioon ja eletyn elämän teologiseen perustaan.
Tutkimuksen aineistona oli 380 verkkonarraatiota, jotka kerättiin suomalaisilta aktiivisilta verkkokeskustelualueilta vuonna 2011.
***
TM Meri-Anna Hintsala väittelee lauantaina 16.9.2017 kello 10 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta ”Taivasta varten luotu: usko ja ruumis vanhoillislestadiolaisuutta koskevissa verkkokeskusteluissa” (Created for Heaven: Faith and Body on the Internet Discussions among Conservative Laestadians). Väitöstilaisuus järjestetään yliopiston päärakennuksessa, osoitteessa Fabianinkatu 33, luentosali 5.
Vastaväittäjänä on professori Peter Nynäs, Åbo Akademi, ja kustoksena professori Anne Birgitta Pessi Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.
Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis -palvelussa.
Väitöskirjaa myy: Osuuskunta Pyhävaate & kaikki taivaan tavarat