Tyypin 1 narkolepsia on aivoperäinen liikaunisuussairaus, jonka syy on oreksiini-neuropeptidiä tuottavien hermosolujen tuhoutuminen. Narkolepsian ilmaantuvuuden huomattiin lisääntyneen huomattavasti H1N1-pandemiarokotekampanjan jälkeen niissä maissa, joissa käytettiin Pandemrix-rokotetta. Toisaalta samaan aikaan Pekingin seudulla Kiinassa, jossa rokotekattavuus oli hyvin matala, todettiin myös noin kolminkertainen määrä narkolepsiatapauksia tavanomaiseen nähden.
Eläinkokeissa on havaittu, että tietyissä olosuhteissa H1N1-virus itsessään kykenee aiheuttamaan narkolepsian kaltaisia oireita.
– H1N1-rokotteeseen liittyvä narkolepsia puhkesi monilla sairastuneilla hyvin äkillisesti ja voimakkaana, joten myös tutkimuksiin hakeuduttiin nopeasti, jo ennen kuin tietoisuus sairaudesta oli lisääntynyt. Aiemmin viive narkolepsiadiagnoosin saamisessa on ollut hyvin pitkä. Niinpä heräsi kysymys siitä, eroaako rokotenarkolepsia jollain tavoin tavanomaisesta narkolepsiasta, kertoo neurologian erikoislääkäri Tomi Sarkanen.
Sarkanen selvitti väitöstyössään systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin avulla narkolepsian ilmaantuvuutta H1N1-rokotekampanjan jälkeen sekä sitä, liittyikö muihin kuin Pandemrix-rokotteeseen lisääntynyttä narkolepsian riskiä. Lisäksi hän analysoi rokotenarkolepsian oirekuvaa ja neurofysiologisten tutkimustulosten löydöksiä ja vertasi niitä tavanomaiseen narkolepsiaan.
Sarkanen tutki myös, soveltuuko Ullanlinnan narkolepsia-asteikko (UNS) kliinisessä työssä narkolepsian tunnistamiseen.
Narkolepsian riski oli lisääntynyt lapsilla ja nuorilla 5-14-kertaiseksi ja aikuisilla 2-7-kertaiseksi H1N1-rokotekampanjan jälkeen. Yhtä rokoteannosta kohden riski oli 1/18 000, ja riski näyttää pysyneen koholla kahden vuoden ajan rokottamisesta. Mihinkään muuhun kuin Pandemrix-rokotteeseen ei liittynyt lisääntynyttä riskiä eikä itse H1N1-virukseen liittyvää riskiä todettu missään muualla kuin Kiinassa.
Neurofysiologisten tutkimusten tulokset olivat pääosin samansuuntaisia sekä tavanomaisessa että rokotteeseen liittyvässä narkolepsiassa. Rokotenarkolepsiassa diagnostinen viive oli lyhyempi ja diagnoosi-ikä varhaisempi. Lisäksi rokotenarkolepsiassa unenaikaisia jaksottaisia raajaliikkeitä oli vähemmän ja vuorokausirytmi oli aikaisempi kuin tavanomaisessa narkolepsiassa.
– Kliinisessä oirekuvassa ei ollut suurta eroa sairauksien välillä, mutta toisaalta rokotenarkolepsiaa sairastavien oirekuva on hyvin vaihteleva, Sarkanen toteaa.
UNS-seulontakysely tunnisti narkolepsian hyvin ja erotti sen muista unihäiriöistä.
LL Tomi Sarkanen väittelee 3.5.2019 kello 13 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Narcolepsy: clinical picture, diagnostics, and association with H1N1 vaccination" (Narkolepsia: kliininen oirekuva, diagnostiikka ja yhteys H1N1 rokotteeseen). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Biomedicum, luentosali 3. Vastaväittäjänä on professori Poul Jennum, Kööpenhaminen yliopisto, ja kustoksena on professori Pentti Tienari. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/300111
Väittelijän yhteystiedot:
tomi.sarkanen@gmail.com