Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 6/2024.
Kuuntele juttu Soundcloudissa tai Spotifyssa.
Valtaosa meistä pelaa ainakin joskus rahapelejä. Ja niitähän riittää: tarjolla on automaatteja, raaputusarpoja, lottoa, vedonlyöntipelejä ja nettikasinopelejä. Osa jää peleihin koukkuun, ikävin seurauksin.
Rahanmeno on iso asia, ja lisäksi pelaajan ihmissuhteet, terveys, työnteko ja opiskelu voivat kärsiä.
Rahapeliriippuvuus on yksilön elämänlaatua merkittävästi heikentävä sairaus.
— Sairaudelle altistavat niin perintö- kuin ympäristötekijätkin sekä esimerkiksi eräät lääkkeet, kertoo päihdelääketieteen emeritusprofessori Hannu Alho.
Kuka tahansa voi langeta pelien pauloihin, mutta riippuvuudelle altteimpia ovat nuoret miehet. Ongelmat kasautuvat: pienituloiset ja sosiaalitukien varassa elävät jäävät pelikoukkuun muita useammin. Rahapeliriippuvuus on hoidettavissa, vaikkei useinkaan ihan helposti.
— Tärkeintä on terapia. Myös lääkehoidosta voi olla apua, Alho toteaa.
Itsetuhoisia ajatuksia
Toimittaja Anssi Koskinen ryhtyi kirjoittamaan tietokirjaa rahapeliriippuvuudesta langettuaan itse rahapeleihin.
— Pelasin liikaa ja huomasin, että pelaamista onkin vaikea lopettaa.
Keväällä ilmestyneeseen tietokirjaansa Uhkapeli ja epätoivo (Teos) Koskinen on haastatellut peliriippuvuutta kokeneita.
— Muutamilla oli itsemurhayrityksiä takana, ja useammat olivat pohtineet itsemurhaa.
Melkein kaikki teosta varten haastatellut olivat ulosottoveloissa, muutamat olivat tehneet rikoksia.
— Pelaamisen aloittamisen motiivit vaihtelivat, mutta useimmiten taustalla oli tunne-elämän ongelmia, Koskinen kertoo.
Sekuntipeliä kännykällä
Erityisesti nopearytmiset nettipelit ovat 2000-luvun mittaan pahentaneet pelaamisen haittoja.
— Ne ovat vähän kuin tupakka: niitä ei voi kuluttaa kovin turvallisesti. Nettikasinopelaajilla ongelmapelaamisen osuus on runsas kymmenen prosenttia, ja lisäksi on muuta haitallista pelaamista, sosiologian yliopistotutkija Virve Marionneau toteaa.
Koska nettipelejä voi pelata missä tahansa ja eri kielillä, valtiollisten rahapelimonopolien merkitys on heikentynyt.
Rajat ylittävä pelaaminen ei sinänsä ole uutta, huomauttaa sosiologian yliopistotutkija Janne Nikkinen.
— Jo 1920—30-luvuilla pohjoismaalaiset veikkasivat postin välityksellä ulkomaisten jalkapallopelien tuloksia. Veikkaus ja Ruotsin valtiollinen rahapeliyhtiö perustettiin osittain tällaisen toiminnan suitsimiseksi.
Mutta toisin kuin sata vuotta sitten, nyt rahat siirtyvät sekunneissa maasta toiseen. Älypuhelimella pelataan ja lähetetään rahaa. Alan firmat tarjoavat myös alustoja, joilla kuka tahansa voi tuotteistaa omia pelejään, Nikkinen mainitsee. Rahapelin voi järjestää vaikka omalla takapihalla pelattavasta jalkapallo-ottelusta.
Lisenssien aikaan
Valtiovalta hakee nyt ratkaisua lisenssijärjestelmästä. Ulkomaisetkin rahapeliyhtiöt voisivat saada lisenssin Suomen markkinoilla toimimiseen, jolloin ne tulisivat rahapelejä koskevan täkäläisen sääntelyn piiriin. Valtio saisi yhtiöiltä lupamaksut ja verotuottoja, yhtiöt puolestaan saisivat säädellysti esimerkiksi markkinoida tuotteitaan. Nykyisen hallitusohjelman mukaan online-kasinopelit ja online-vedonlyönti avataan kilpailulle lisenssijärjestelmän avulla vuoden 2026 alkuun mennessä.
— Monissa maissa lisenssijärjestelmään on siirrytty, koska on haluttu paremmin kontrolloida rahapeliyhtiöiden toimintaa, Virve Marionneau kertoo.
Hankkeeseen liittyy kuitenkin kysymysmerkkejä ja huolenaiheita.
— Jos pelaamisesta ei tehdä yhtään turvallisempaa kuin mitä se nyt on esimerkiksi Maltalle rekisteröityneillä yhtiöillä, se ei ratkaise mitään. Nyt odotetaan jännityksellä, mitä kaikkea peliyhtiöiden sallitaan tehdä, Marionneau sanoo.
Lisenssijärjestelmän keskeinen kiistanaihe on se, miten pelien markkinointia ja mainontaa säädellään. Media ja esimerkiksi urheilu- ja kulttuuritapahtumat voisivat hyötyä mainostuloista, mutta mainonta voi antaa joillekin sykäyksen aloittaa pelaaminen, ja jo peliriippuvuutta kokevalle mikä tahansa impulssi voi aktivoida pelaamisen.
— Veikkauksellakin on ollut ylilyöntejä markkinoinnissa. On myös hyvä muistaa, että mainostulot ovat aina pelaajien häviörahoja.
Yhteinen hyvä
Rahapelaamisen haittoihin on tutkijoiden mukaan alettu suhtautua yhteiskunnassa aiempaa vakavammin. Veera Kankainen tutki sosiaalitieteiden väitöksessään, miten yhteinen hyvä on käsitetty 2010-luvun rahapelipolitiikassa.
Tilanne on ollut ristiriitainen: hyvinvointia edistävää kolmannen sektorin toimintaa on rahoitettu inhimillisiä haittoja ja kärsimyksiä aiheuttavan rahapelitoiminnan tuotoilla.
— Vielä 2010-luvun puolivälissä poliittinen tahto yli puoluerajojen oli, että suomalaista rahapelimonopolia vahvistetaan.
Tuolloin yhdistettiin Veikkaus, Raha-automaattiyhdistys ja Fintoto.
— Kun monopolin ylläpitämistä perusteltiin haittojen vähentämisellä, oli pakkokin tehdä sen mukaisia toimia, Kankainen toteaa.
Markkinat muutoksessa
Raha-automaattipeleihin tuli vuonna 2022 pakollinen tunnistautuminen kulutus- ja tappiorajoineen, mikä on vähentänyt pelaamista huomattavasti. Juuri automaattipelaaminen on perinteisesti aiheuttanut eniten riippuvuutta ja haittoja. Tunnistautumispakko laajeni sittemmin kaikkiin Veikkauksen peleihin, tämän vuoden alussa myös raaputusarpoihin.
Jo koronapandemia vähensi huomattavasti automaattipelien pelaamista.
— On havahduttu siihen, että pelaaminen siirtyy nettiin ja markkinat muuttuvat. Siirtymässä kohti lisenssijärjestelmää pitäisi miettiä tehokkaita keinoja vähentää pelaamisen haittoja ja vaikutuksia jo valmiiksi peliriippuvaisiin, Kankainen korostaa.
Yhteistä hyvää määritellään nyt uudenlaisessa tilanteessa.
Artikkelin taustaksi on haastateltu myös THL:n erikoistutkija Jani Seliniä.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.
Kohtalaisen riskin pelaajia tai ongelmapelaajia on Suomessa noin 150 000, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n Suomalaisten rahapelaaminen -väestötutkimuksesta. Riskipelaajien osuus väestöstä on vuosina 2019—2023 kasvanut kolmesta prosentista 4,2 prosenttiin.
Pelihaitat koskettavat vielä isompaa joukkoa, yliopistotutkija Virve Marionneau toteaa. Moni peittelee riippuvuuttaan, ja vähemmänkin pelaaville koituu haittoja.
— Pelaajan läheiset ja perheenjäsenet, keskimäärin noin kuusi henkilöä, kokevat hekin haittoja, Marionneau muistuttaa.
Rahapeliongelmat olisi tunnistettava sosiaali- ja terveyspalveluissa nykyistä paremmin, THL:n erikoistutkija Maria Heiskanen sanoo.
— Pelaamiseen liittyy usein syyllisyyttä ja häpeää. Ihmisten on vaikea myöntää ongelmaa.
THL:llä on meneillään koulutushankkeita, joilla edistetään rahapeliongelmien puheeksi ottamista sote-palveluissa. Hyvinvointialueilla tarvittaisiin panostuksia asiaan. Kaikilla työntekijöillä tulisi olla tiedossa hoitopolut, joihin asiakkaita ohjataan, Heiskanen esittää.
— Käypä hoito -suosituksessa rahapeliriippuvuuteen suositellaan kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja motivoivaa haastattelua.
Usein tarvitaan myös talous- ja velkaneuvontaa ja sosiaali- ja työllisyyspalveluja.
Rahapeliriippuvuuden diagnoosi — joka vielä nykyisessä tautiluokituksessa kulkee vanhalla pelihimo-nimellä — on vain murto-osalla riippuvuudesta kärsivistä. Apua saa ilman diagnoosiakin, mutta sillä voi olla merkitystä, kun hakee velkajärjestelyä.
— Ihmisillä voi olla kuusinumeroisia summia velkoja. Niiden kanssa joutuu elämään, vaikka pelaaminen olisi loppunut vuosia sitten. Se on mielestäni aika kohtuuton seuraus tällaisesta sairaudesta.