Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 7/2013.
Kun Oona syntyi, hänen äitinsä Tiina Voipio oli raskaana 23. raskausviikolla. Täysiaikainen raskaus kestää 40 viikkoa. Oona päätti kuitenkin syntyä aikaisemmin. Hyvä niin, sillä hänen äidillään todettiin kohtutulehdus.
— Saimme tietää sairaalassa, että kohtutulehduksessa elimistö kypsyttää sikiötä nopeammin kuin tavallisessa raskaudessa, kertoo Oonan isä Ville Voipio.
Sikiön kypsyys on tärkeä seikka, kun lääkärit tekevät elämän ja kuoleman päätöksiä. Lääkäreiden pitää arvioida, onko sikiö tarpeeksi kehittynyt, jotta sillä on edellytyksiä selvitä. Vain 400 grammaa painava keskonenkin voi selvitä, jos sikiö on ehtinyt kehittyä tarpeeksi. Jos vaikuttaa siltä, että elämä ei tule onnistumaan, lapsi saa nopeasti nimen. Oona painoi syntyessään 715 grammaa.
— Puolet pienemmätkin selviävät, lohdutti Oonan isä itseään, kun tytär syntyi.
— Ja tytöt selviävät paremmin kuin pojat.
PIENI JA TEHOKAS | Helsingin Meilahdessa sijaitsevan Lastenklinikan teho-osastolla on tällä hetkellä 15 paikkaa. Kansainvälisesti se on pieni osasto. Yhdysvalloissa tehohoitoyksiköt ovat usein kolminkertaisia, ja Ruotsissakin paikkoja on enemmän.
Suomi pärjää kuitenkin hyvin vastasyntyneiden hoidon tasossa. 800 laatuyksikön vertailussa Helsinki sijoittui kuuden prosentin kärkeen, kun verrattiin, miten keskoset selviävät ja pääsevät kotiin ilman ongelmia. Lastenklinikan potilaista 80 prosenttia tulee viereiseltä Naistenklinikalta, koska riskiraskaudet keskitetään sinne. Tämä on yksi onnistumisen salaisuuksista.
— Äiti on paras siirtokärry. Toiseksi parasta on, jos potilaan siirtely jää mahdollisimman vähälle, kertoo vastasyntyneiden osaston ylilääkäri Sture Andersson.
LOISTAVA ENNUSTE | Täysiaikainen vauvapotilas makaa johtojen keskellä erikoispatjalla, joka viilentää hänen ihonsa alle 34 asteeseen. Vauvan rinnassa olevissa anturoissa on hymynaamat.
Synnytyksessä lapsesta vuoti verta äitiin. Lapsen keuhkot eivät toimi. Kun elimistö on ollut ilman happea, tarvitaan viileää.
— Kyllä tästä veronmaksaja tehdään, eiks niin? Andersson huikkaa sairaanhoitajalle. Ahtaudesta ja resurssipulasta huolimatta osastolla vallitsee rauhallinen ja optimistinen tunnelma. Henkilökunta hymyilee ja vitsailee, röntgenhoitajalla on luurankopaita päällään.
— Ennusteet ovat täällä ihan toisia kuin aikuisten teho-osastolla. Jos joku viettäisi siellä viisi viikkoa, ennuste olisi huono. Täällä suurin osa paranee täysin, Andersson sanoo. Pikkukeskosten eli alle 1 500 grammaa painavien vauvojen kuolleisuus Lastenklinikalla oli viime vuonna alle seitsemän prosenttia. Yli 93 prosenttia siis selviytyy.
Vuonna 2012 teho-osaston potilaista pikkukeskosia oli 134. Kaikkiaan potilaita oli 436. Miltei kaksi kolmasosaa potilaista on täysiaikaisia vastasyntyneitä, jotka tulevat hoitoon vain pariksi päiväksi. Keskoset viipyvät viikkoja.
MOTIVOIVA ALA | Vastasyntyneiden tehohoitoon tiivistyy monta seikkaa, jotka saavat maallikot liikuttumaan. Kyse on elämän alusta ja lopusta, eloonjäämiskamppailuista, hauraudesta. Sen keskellä lääkärit ja hoitajat tekevät arkista työtään, Andersson jo kolmatta vuosikymmentä. Andersson tuli erikoistumaan Lastenklinikalle 1980-luvulla ja on sen jälkeen työskennellyt talossa lukuun ottamatta vuoden tutkimusjaksoa Kaliforniassa.
— En ole tämän pidemmälle päässyt, enkä muutakaan keksinyt, hän kertoo kahvihuoneessa. Vaatimattoman ylilääkärin ohjaukseen haluaa moni.
— Meidän ei tarvitse rekrytoida. Voimme vain valita parhaat päältä. Tämä koetaan sen verran motivoivana alana. Työn huono puoli on se, että osastoa ei suljeta lomilla, vaan päivystysvuorot jatkuvat läpi joulun ja juhannuksen. Eikö tällainen työ ole henkisesti raskasta? Andesson puhuu raskaana olevista sairaanhoitajista, joilla tunteet voivat nousta pintaan. Itseensä hän viittaa vain lyhyesti.
— Työstä ei tule mitään, jos ottaa tunteet mukaan.
ILOINEN OONA | Sitkeä oli ensimmäinen adjektiivi, jolla Oonan äiti Tiina Voipio tyttärensä persoonaa kuvasi. Tuntui, kuin sen matkan, joka oli pakko kulkea ilman lääketieteen apua, Oona selvisi tsemppaamalla. Kuten suurimmalla osalla keskosista myös Oonan tarinalla on onnellinen loppu. Oona pääsi seitsemän viikon teho-hoidon jälkeen Kätilöopistolle, mistä hänet kotiutettiin laskettuna aikana.
Tänä syksynä Oona täyttää vuoden. Hän on terve lapsi, joka kehittyy normaalisti. Vanhempiensa mukaan hän on kiltti ja hymyileväinen ja nauttii konttailusta.