Rakennusten kosteus- ja homevauriot on yhdistetty hengitystieoireisiin ja astmaan. Tiedetään myös, että tieto rakennuksen kosteusvauriosta lisää rakennuksen käyttäjien raportointia hengitystieoireilusta. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole käytettävissä luotettavia tutkimusmenetelmiä, joilla kosteus- ja homevaurioiden terveysvaikutuksia ja niiden taustalla olevia biologisia mekanismeja voitaisiin tutkia.
Helsingin yliopiston, Työterveyslaitoksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteisessä tutkimuksessa hyödynnettiin ensimmäisen kerran herkkiä, koko genomin kattavia systeemibiologian menetelmiä rakennuksen kosteusvaurion ja hengitystieoireilun yhteyden selvittämisessä.
– Tavoitteemme oli löytää yksilöiden välisiä eroja geeniaktiivisuudessa ja sitä kautta tunnistaa luotettavia merkkiaineita, jotka voisivat yhdistää rakennuksen kosteusvaurion hengitystieoireiluun ja kenties selittää ilmiön taustalla olevan biologisen mekanismin, kertoo tutkimusta johtanut professori Harri Alenius.
Tutkimukseen osallistui 86 opettajaa, jotka työskentelivät joko kosteusvaurioisessa tai ’terveessä’ koulurakennuksessa. Kosteusvaurioisia rakennuksia tutkimuksessa oli yksitoista ja terveitä rakennuksia viisi. Rakennuksille tehtiin kattavat kuntotarkastukset ennen tutkimuksen alkamista.
Osallistujat vastasivat hengitystieoireilua koskevaan kyselyyn, ja heidät jaettiin vastausten perusteella neljään ryhmään: 1) vaurioituneessa rakennuksessa työskenteleviin, jotka raportoivat oireista, 2) vaurioituneessa rakennuksessa työskenteleviin, jotka eivät raportoineet oireista, 3) terveessä rakennuksessa työskenteleviin, jotka raportoivat oireista ja 4) terveessä rakennuksessa työskenteleviin, jotka eivät raportoineet oireista.
Jokaiselta osallistujalta otettiin verinäyte sekä solunäyte nenän limakalvolta. Näytteet analysoitiin mikrosirumenetelmällä, jossa pystytään yhtä aikaa tarkastelemaan lähes 20 000 geenin toimintaa.
Veri- ja solunäytteiden mikrosiruanalyysissa ei havaittu merkittäviä geenien toimintaan liittyviä eroavuuksia eri tutkimusryhmien välillä.
– Ilmeisesti kosteusvaurioaltistumiseen liittyvä biologinen ilmiö ei ole niin vahva ja selvärajainen, että sen aiheuttamat heikot muutokset voitaisiin havaita edes herkällä mikrosirumenetelmällä, ylilääkäri Hille Suojalehto toteaa.
Tulokset osoittavat myös, että koettuihin oireisiin ei liittynyt niin vahvaa tulehdusreaktiota, että se olisi voitu todeta objektiivisilla mittareilla.
– Sisäilman laadun arvioinnin tulee aina perustua rakennuksen teknisiin selvityksiin ja tarvittaviin mittauksiin. Todetut ongelmat ja epäpuhtauslähteet tulee korjata, sanoo professori Juha Pekkanen.
Lisätietoja:
Harri Alenius, professori, toksikologia ja systeemibiologia
Helsingin yliopisto ja Karoliininen instituutti
harri.alenius@helsinki.fi
050 448 9526
Hille Suojalehto, ylilääkäri, keuhkosairaudet
Työterveyslaitos
hille.suojalehto@ttl.fi
030 474 2545
Juha Pekkanen, professori, kansanterveystiede
Helsingin yliopisto ja THL
juha.pekkanen@helsinki.fi
029 524 3638
Viite: Nasal mucosa and blood cell transcriptome profiles do not reflect respiratory symptoms associated with moisture-damage. Ndika J, Suojalehto H, Täubel M, Lehto M, Karvala K, Pallasaho P, Sund J, Auvinen P, Järvi K, Pekkanen J, Kinaret P, Greco D, Hyvärinen A, Alenius H. Indoor Air. 2018 May 4. doi: 10.1111/ina.12472. [Epub ahead of print]