Jos Silja Kosola saisi päättää, hän perustaisi Helsinkiin uudenlaisen nuorisotilan, jossa yhdistyisivät Walkers-talon vahvuudet: nuoret viihtyisivät, mutta talossa työskentelisi myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia.
– Meillä on iso joukko nuoria, jotka ovat toisen asteen koulutuksen ulkopuolella sekä niitä, jotka eivät koe koulua parhaaksi paikaksi lähestyä ammattilaisia, Kosola perustelee. Hän on Helsingin yliopiston nuorisolääketieteen dosentti ja Helsingin kaupungin lasten ja nuorten terveyspalveluiden johtava ylilääkäri.
Yhdessä koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon kanssa nuorisotiloissa työskentelevät ammattilaiset muodostaisivat tiiviin tukiverkoston, jonka läpi yhä harvempi nuori putoaisi.
Tällä hetkellä kouluterveydenhuollon resursseja kuluu Kosolan mukaansa turhan paljon niihin oppilaisiin, joilla ei ole ongelmia. Heitä on noin 80 prosenttia nuorista. Sen sijaan jos koululääkäreiden koko ikäryhmän kattavista tarkastuksista nipistettäisiin, saataisiin lisäresursseja heikoimmin pärjäävien terveyden tukemiseen.
– Terveydenhoitaja tapaa kaikki oppilaat vuosittain. Voitaisiinko ajatella, että luotettaisiin enemmän hänen ammattitaitoonsa? Silloin koululääkäri ehtisi vastata terveydenhoitajalta, opettajalta, perheeltä tai nuorilta itseltään tuleviin huolenaiheisiin paremmin, Kosola pohtii.
– Osalle nuorista meinaa kertyä kaikki mahdolliset ongelmat. Heitä pitää pystyä tukemaan niin, että saadaan ongelmien taustalla olevat sukupolvien ketjut poikki.
– Osalle nuorista meinaa kertyä kaikki mahdolliset ongelmat. Heitä pitää pystyä tukemaan niin, että saadaan ongelmien taustalla olevat sukupolvien ketjut poikki.
Erityisen huolissaan Kosola on nuorten mielenterveysongelmista, joiden ratkaisuun ei ole kaikissa kunnissa tarjolla kevyttä palvelumallia. Nyt yliopistosairaalat ovat hukkua nuorisopsykiatrian lähetteisiin, vaikka samaan aikaan kouluissamme on enemmän sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia kuin missään muualla maailmassa.
– Systeemiämme kadehditaan maailmalla, mutta se kaipaisi ravistelua ja uudelleenorganisointia. Uskoisin, että se olisi silloin myös kustannustehokkaampi, Kosola sanoo. Hän painottaa, että mielipide perustuu hänen omiin kokemuksiinsa koulu- ja opiskeluterveydenhuollon lääkärinä ja ylilääkärinä. Asiasta ei ole olemassa tutkittua tietoa.
Uusia kanavia kouluterveydenhuoltoon?
Fyysisten kohtaamispaikkojen lisäksi Kosola toivoo, että nuorille suunnattuja sosiaali- ja terveysalan verkkopalveluita kehitettäisiin eteenpäin.
Erilaiset nettiterapiat on jo todettu nuorilla toimiviksi, ja toisaalta esimerkiksi seksuaali-identiteettiinsä liittyviä kysymyksiä pohtiva nuori voi löytää verkosta itselleen yhteisön ja vertaistukea.
Useissa kunnissa kouluterveydenhoitajat ovat jo nyt tavoitettavissa nuorten suosimilla sovelluksilla, esimerkiksi WhatsAppilla tai Snapchatillä.
Toisaalta runsas teknologian käyttö myös vaikuttaa nuorten jaksamiseen.
– Nuorilla unirytmi pyrkii jo muutenkin myöhästymään, ja tähän erilaisten älylaitteiden käyttö vaikuttaa selkeästi, Kosola sanoo.
Unirytmin ongelmat ovat yksi yleisistä aiheista, joihin nuoria työssään kohtaavat terveydenhoitoalan ammattilaiset törmäävät.
Sillä on väliä, miten lääkäri kohtaa nuoren
Nuorisolääketieteen erityispätevyyskoulutus aloitettiin Suomessa 2014, ja sen on suorittanut tähän mennessä 101 lääkäriä. Kosolalle tammikuussa myönnetty nuorisolääketieteen dosentuuri on ensimmäinen Pohjoismaissa.
Hän toivoo, että nämä alan koulutuksen ja tutkimuksen edistysaskeleet vievät eteenpäin nuorisolääketieteen asemaa ja sitä, että aiheen käsittelyä saataisiin edes ripaus myös lääkäreiden peruskoulutukseen.
– On tärkeää opastaa lääkäreitä voittamaan nuorten luottamus ja toisaalta säilyttämään se. Mahdollisuus puhua avoimesti kaikista asioita on todella tärkeää nuoruudessa, Kosola sanoo.
– On tärkeää opastaa lääkäreitä voittamaan nuorten luottamus ja toisaalta säilyttämään se. Mahdollisuus puhua avoimesti kaikista asioita on todella tärkeää nuoruudessa.
Nuorten kehitykseen liittyvät teemat näkyvät hyvin monen erikoisalan lääkärin vastaanotolla. Esimerkiksi seksuaaliterveyteen liittyvissä asioissa lääkärin ei pidä olettaa nuoren seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiä, vaan kysyä: ”Seurusteletko?” sen sijaan, että kysyisi tyttö- tai poikaystävästä.
Traumatilastoissa ja -poleilla nuoret ovat yliedustettuina. Se liittyy aivojen kehitysvaiheeseen.
– Nuorten kehitys on sellaisessa vaiheessa, että riskien otto palkitsee, mutta toisaalta aivoista puuttuvat ne rakenteet, jotka auttavat määrittämään, mikä riski on liian suuri, Kosola sanoo.
Hän toivoisikin, että onnettomuuteen joutuneen nuoren kohdalla keskusteltaisiin laajemmin hänen elämästään – liian suurien riskien otto säteilee usein moniin elämän osa-alueisiin ja niiden hallintaan voi tarvita tukea. Aiheesta on tällä hetkellä tekeillä väitöskirja, jonka Kosola ohjaa.
Hänen laajempi tutkimushankkeensa käsittelee pitkäaikaissairaiden nuorten siirtymistä lastensairaalasta aikuisten puolelle. Se tapahtuu Suomessa yleensä 16 vuoden iässä.
– 16 on usein hankala ikä, mikä tekee hoidon siirtymävaiheesta kroonisesti sairaille nuorille hyvinkin haastavan. Osa nuorista tarvitsisi muutokseen tukea, jota lasten tai aikuisten lääkäri ei välttämättä pysty tarjoamaan, Kosola sanoo.
Hän vertaa tilannetta Australian Melbourneen, jossa on käytössä kaikki sairaalan erikoisalat kattava tukipalvelu siirtymävaiheessa oleville nuorille. Kosola tarkastelee tutkimuksessaan melbournelaisten ja suomalaisten potilaiden kokemuksia siirtymävaiheesta, sen onnistumista ennustavia tekijöitä sekä eri mallien kustannusvaikutuksia.
– Suomessa nuoret potilaat ovat olleet tutkimusaiheesta innostuneempia kuin tutkijat arvasivatkaan, ja tutkimusaineistoa kertyy hyvää vauhtia.