Väestön ikääntyessä vanhojen ihmisten tapaturmaiset päävammat ovat yleistyneet. Kaatumisesta ja pään kolhimisesta voi pahimmillaan seurata kovakalvonalainen aivoverenvuoto.
Yleensä kovakalvonalainen aivoverenvuoto hoidetaan leikkauksella, mutta vallitsevan käsityksen mukaan vakavan tapaturmaisen aivoverenvuodon saaneita iäkkäitä ihmisiä ei kannata leikata, koska vain harva heistä toipuu. Ennustetta huonontaa muun muassa verenohennuslääke, jota monet iäkkäät käyttävät sydän- ja verisuonisairauksien takia .
HYKS:n neurokirurgian klinikassa on nyt tutkittu, millä tavoin tapaturmaista kovakalvonalaista vuotoa edeltävä omatoimisuus ja käytössä oleva verenohennuslääkitys vaikuttavat 75-vuotiaiden ja vanhempien potilaiden ennusteeseen.
Tutkimus vahvisti ennakko-oletuksen siitä, että tajuttomana hoitoon tuotujen, jo ennen tapaturmaa hyvin huonokuntoisten ja verenohennuslääkettä käyttävien iäkkäiden potilaiden ennuste oli huono; kukaan heistä ei ollut elossa vuoden kuluttua leikkauksesta.
– Yllätys sen sijaan oli, että potilaat, jotka olivat tajuissaan ennen leikkausta ja joilla ei ollut verenohennuslääkitystä käytössä tai jotka olivat olleet omatoimisia ennen vammautumista, selvisivät varsin hyvin. Näiden potilaiden elinajanennuste vastasi ikävakioitua väestöä, kertoo yksi tutkimuksen päätekijöistä, neurokirurgiaan erikoistuva lääkäri, LT Rahul Raj.
– Tämä kyseenalaistaa sen käsityksen, ettei iäkkäiden leikkaushoito ole ylipäänsä mielekästä. Leikkauspäätöstä ei voi tehdä pelkän iän perusteella, kuten yleisesti maailmalla tehdään. Onneksi meillä ei ole toimittu näin enää pitkään aikaan.
Raj huomauttaa, että tutkimuksessa mukana olleilla potilailla oli ainoastaan aivokudoksen ulkopuolinen verenvuoto ja itse aivokudos oli vaurioitumaton. Tuloksia ei siis voi yleistää aivoruhjepotilaisiin, joiden hoito ja ennuste ovat hyvin erilaiset.
Tutkijat uskovat, että tulevaisuudessa leikkaushoito joudutaan rajaamaan entistä tarkemmin vain niihin potilaisiin, joilla on ainakin kohtalaiset mahdollisuudet toipua ja kuntoutua. Rajojen asettaminen ei kuitenkaan ole helppoa.
– Miten määritellään huono ennuste? Jos vain joka kymmenes toipuu kotikuntoiseksi, onko hoito turhaa? Jos puolet hoidetuista kuolee vuoden sisällä, onko hoito turhaa?