Lomareissu alkaa. Vaellat kivikkoisessa tunturimaastossa, kaadut kipeästi ja sääriluusi murtuu. Kukaan ei oleta, että kinkkaisit kymmenien kilometrien matkan luonnosta sairaalaan omin avuin.
Todennäköisesti sinut lennätetään ambulanssihelikopterilla nopeinta reittiä hoitoon. Jalkasi saatetaan operoida ja kipsata. Saat särkylääkereseptin ja toipumistasi seurataan. Kun jalka alkaa kantaa, pääset ehkä fysioterapeutin pakeille opettelemaan oikeita, kuntouttavia liikeratoja.
Tai näin me normaalioloissa odotamme ihanteellisen hyvinvointivaltion toimivan: ihminen saa tehokasta hoitoa mahdollisimman nopeasti ja pääsee pian jo suunnittelemaan uutta vaellusta.
Poikkeuksena on kuitenkin mielen hyvinvointi. Kun ihmisen psyyke kärsii, korpivaellus toimintakykyiseksi voi olla kohtuuttoman pitkä ja vaikea.
— Kun lääkäri kirjoittaa reseptin, potilas voi hakea tarvitsemansa lääkkeen apteekista. Kun lääkäri kirjoittaa lähetteen terapiaan, on aika tavallista, että potilas jää ihmettelemään, mistä hän löytäisi terapeutin, toteaa psykiatrian ylilääkäri Suoma Saarni Helsingin yliopistollisesta sairaalasta HUSista.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella puolet lyhytterapiaan ohjatuista potilaista löytää terapeutin kolmessa kuukaudessa — jos ei luovu etsinnöistä ja jää ilman hoitoa.
Miksi psykoterapiaan pääsy sakkaa, vaikka mielenterveyden ongelmat ovat jopa joka toisen työkyvyttömyysdiagnoosin taustalla?
Mielenterveystyön merkitys on päättäjillä tiedossa, ja pään hoitoon on yritetty ohjata määrärahoja. Merkittävä parannus tuli kymmenen vuotta sitten, kun Kela alkoi tukea kuntoutustarkoituksessa annettua psykoterapiaa aiempaa laajemmin.
Psykoterapian tuoma apu näkyy ja tuntuu erityisesti masennus- ja ahdistushäiriöiden hoidossa. Ne ovat yleisiä ja entisestään yleistyviä mielenterveyden ongelmia. Kelan tuella oli tarkoitus taata, ettei kukaan jäisi vaille hoitoa taloudellisista syistä.
Psykoterapeutit toimivat pääosin yksityis- yrittäjinä. Tavallisimmin istunto kestää kolme varttia ja maksaa lähes sata euroa. Potilas tapaa terapeuttia yleensä kaksi kertaa viikossa kahdesta kolmeen vuoden ajan. Kela korvaa kustannuksista noin puolet.
Viime vuoden lopulla psykoterapiassa kävi jo 57 000 suomalaista. Se tarkoittaa 99 miljoonan euron lovea valtion kassaan. Mutta myös työkyvyttömät tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Osaavaa apua saava ja kuntoutuva ihminen voi palata veronmaksajaksi.
Vastaanottoaikoja ei kuitenkaan riitä kaikille tarvitseville — koulutetuista psykoterapeuteista on huutava pula.
Psykoterapeuttikoulutus on maksullista täydennyskoulutusta toisin kuin esimerkiksi erikoislääkäriksi tai erikoishammaslääkäriksi opiskeleminen.
— Koska terapeutit ovat pääosin yksityisiä ammatinharjoittajia, on ehkä näyttäytynyt hyväksyttävämpänä, että he maksavat itse koulutuksensa, psykiatrian professori Erkki Isometsä arvioi.
Yliopistot kantavat vastuun koulutuksen laadusta ja järjestämisestä, mutta resurssit riittävät hädin tuskin opetuksen paperitöiden pyörittämiseen, Suoma Saarni kritisoi:
— Meillä on puolitoista koulutussuunnittelijaa, puolipäiväinen kliininen opettaja ja vähän opintosihteerin palveluita — ja Helsingin yliopisto on psykoterapiaohjelmaa tarjoavista yliopistoista parhaiten resursoitu, Saarni kertoo.
Isometsä on samoilla linjoilla. Kymmenen vuotta sitten tehty uudistus tarkoitti hyvää, mutta jäi puolitiehen kaikkien kannalta.
— Yliopistot saivat uuden tehtävän, mutta eivät rahoitusta siihen, Isometsä huomauttaa.
Terveydenhuollon valvontavirasto Valviran rekisterissä viime vuonna olleista 8 339 psykoterapeutista alle 6 000 teki terapeutintöitä päivätyönään. Osa psykoterapeuteista tekee tutkimusta, osa kouluttaa muita ja osa toimii kenties entisissä ammateissaan.
— On hyvä kysymys, missä psykoterapeutit ovat, Saarni toteaa.
Ammattikunta vanhenee ja eläköityy: jo kolmannes psykoterapeuteista on yli 65-vuotiaita.
Kaikki asiakkaat eivät näy julkisissa tilastoissa: osa hakeutuu psykoterapiaan ilman lääkärin lähetettä ja Kelan tukea, onhan terapiasta tullut 2010-luvulla salonki- ja somekelpoinen itsensä kehittämisen väline. Positiivista onkin, että mielenterveyden järkkymisestä puhutaan avoimemmin kuin ennen.
Moni vähävarainen potilas ei kuitenkaan jaksa tai osaa vaatia apua, vaikka Kelan tuki olisi välttämätöntä. Kustannusten kaivaminen omasta pussista voi olla samanlainen mahdottomuus kuin tekokonivelleikkaus yksityissairaalassa.
Nykyisellään apua etsivän pitäisi osata tunnistaa ero terveydenhuollon luotettavampien palveluiden ja villien toimijoiden välillä. Se on vaativaa, sillä firman kuin firman markkinointi voi kuulostaa vakuuttavalta. Terapeuttinimitystä voi itsestään käyttää kuka tahansa ja terapiaksi kutsua mitä tahansa.
Millä tavoin alalle voisi saada lisää päteviä terapiapalveluja? Saarni lisäisi yliopiston tuottaman koulutuksen osuutta.
— Terveydenhuollon ammattilainen ei myy mitä tahansa huuhaata. Hoitotehosta on oltava tutkittua näyttöä, Saarni sanoo.
Hän vertaa psykoterapian opettamista ja tutkimista lääkärikoulutukseen, joka on kehittynyt isoin askelin viimeisten 15 vuoden aikana.
— Pedagogiikka on parantunut, ja käyttöön on otettu uusia tapoja mitata oppimista.
Myös psykoterapiatutkimus kehittyy, kun siihen aletaan panostaa, Saarni katsoo.
— Verrattuna muuhun lääketieteeseen Suomessa psykoterapian tutkimus on vielä hyvin pienimuotoista.
Psykoterapia on yksi tapa hoitaa, mutta kevyempiäkin keinoja on. Jotkut voivat saada apua omahoidoista tai nettiterapiasta. Joku hyötyy osallistumisesta ryhmätoimintaan.
Psykoterapia ei ole yksiselitteisen hyvä asia kaikkien kohdalla. Sillä voidaan myös ylihoitaa, vaikka joskus vähempikin riittäisi.
— Intensiiviseen terapiaan menee rahan ja ajan lisäksi paljon psyykkistä energiaa, mikä on mahdollisesti pois jostakin muusta, harrastuksista ja sosiaalisista suhteista. Nekin ovat hyvinvoinnille tärkeitä, Suoma Saarni toteaa.
Erkki Isometsän mielestä lääkitykseen yhdistetyt lyhytterapiamuodot voisivat olla yksi vaihtoehto.
HUS on jo vuosia yrittänyt paikata terapeuttipulaa kouluttamalla sairaanhoitajia kevyeen terapiatyöskentelyyn. Se ei kuitenkaan auta niitä, joiden ongelmat ovat syviä ja pitkällisiä.
Isometsän mukaan Kela on hoitanut hyvin oman roolinsa pitkän kuntoutusterapian rahoittajana. Raippaa saa sen sijaan kuntatalous, jonka vastuulla on turvata terveydenhuollon palvelut. Lyhytterapiat kuuluvat tälle tontille.
— Kuntien poliittisessa päätöksenteossa on pitkälti kyse taloudesta ja siitä, mitä resursoidaan, Isometsä sanoo.
Työpaikkalounaan hinnalla ei saa fine dining -ateriaa. Eniten mielenterveyden kuntouttaminen kysyy aikaa — joka sekin vaatii rahaa. Luottamus harvoin syntyy kiireessä.
Jos jalkavamman saanut pelastuu tunturivaellukseltaan ja koronaviruksen näännyttämä tehohoidetaan, myös henkisesti kärsineen pitäisi voida luottaa siihen, että hänkin saa apua. Pitkää vai lyhyttä terapiaa? Sen ratkaisee trauman laatu.
Valonpilkahduksia on: Helsinki päätti ottaa käyttöön terapiatakuun vuonna 2022. Sen pitäisi nopeuttaa avunsaantia merkittävästi.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 5/2021.
Psykoterapeutti on Valviran nimikesuojaama ammatti: vain tietyn koulutuksen saaneet voivat kutsua itseään psykoterapeuteiksi. 2011 valtio antoi vastuun psykoterapeuttien kouluttamisesta yliopistoille, jotka valvovat koulutusten laatua, tekevät opiskelijavalinnat ja myöntävät tutkintotodistukset.
Opiskelijat maksavat 15 000—30 000 euron koulutuksen pääosin itse. Iso osa kuluista muodostuu opiskelijoille pakollisesta omasta psykoterapiajaksosta.
Helsingin yliopistosta valmistuu vuosittain noin sata psykoterapeuttia. Psykoterapeutin koulutukseen voivat hakea esimerkiksi lääkärit, psykologit ja sairaanhoitajat.
Tamperelainen Riikka Riihonen valmistui lasten ja nuorten kognitiiviseksi psykoterapeutiksi Helsingin yliopistosta joulukuussa 2020. Hän tietää, että alan osaajalle on paljon kysyntää. Riihonen kertoi valmistumisestaan sosiaalisessa mediassa — ja sai oitis useita pyyntöjä terapiatunneista.
— Tarve on valtava verrattuna siihen, mitä on tarjota.
Riihonen erikoistuu Tampereen yliopistollisessa sairaalassa lastenpsykiatriksi. Urapolkuun ovat vaikuttaneet omat kokemukset neuvola- ja koululääkärinä. Lasten ja nuorten masentuneisuus ja ahdistus ovat yleistyneet rajusti 2010-luvulla, Riihonen kertoo.
Suomessa on valtava pula paitsi lapsiin ja nuoriin erikoistuneista psykoterapeuteista myös lasten- psykiatreista.
Riikka Riihonen valitsi alakseen kognitiivisen psykoterapian, koska sillä on hoidettu menestyksekkäästi juuri lasten ja nuorten pelko- ja ahdistustiloja ja käytösongelmia. Hän rahoitti opintonsa itse.
— Tein lisätöitä, mutta opinnot veivät minulta myös aika paljon varsinaista työaikaa.
Erikoistumisopinnot viivästyivät psykoterapeuttikoulutuksen vuoksi, mutta Riihonen painottaa olevansa hyvässä asemassa. Psykoterapeutiksi opiskeleminen ei ole kaikille taloudellisesti mahdollista, hän pohtii.
— Maksullisuus on mielestäni hirveän eriarvoistavaa. Hukkaan menee paljon kykyjä.