Mistä lääkkeiden paha maku johtuu, teollisuusfarmasian professori Anne Juppo Helsingin yliopistosta?
— Monet lääkkeet ovat alun perin kasvimaailmasta, vaikka nykyisin lääkeaineet valmistetaan keinotekoisesti. Kasveissa on karvaanmakuisia aineita, jotta eläimet eivät söisi niitä.
— Karvas maku antaa elimistöllemme merkin: tämä on myrkkyä, älä syö. Melkein kaikki lääkeaineet maistuvat pahalta.
Onko lääkkeiden paha maku siis peräisin myrkyistä?
— Lääkkeethän ovat myrkkyjä, kyse on vain annoksesta. Kun niitä syödään pieninä annoksina ja tarpeen mukaan, ne ovat turvallisia. Me lääkekehittäjät sitten taistelemme karvasta makua vastaan, jotta lääkkeistä saataisiin miellyttävämpiä.
Miten makuun vaikutetaan?
— Yleensä karvautta peitetään makeutus- ja aromiaineilla. Makeutusaineita ovat esimerkiksi sakariini, aspartaami ja stevia. Sokeria ei nykyään mielellään käytetä. Aromiaineita ovat vaikkapa ananas ja vanilja. Amerikkalaisille on tuttifruttia ja mansikkaa, me pohjoismaalaiset tykkäämme mustikasta, mansikasta ja mustaherukasta.
Voiko lääke maistua liian hyvältä?
— Lääkkeistä ei saa tehdä liian hyvänmakuisia. Aiemmin oli kaupan D-vitamiinisuklaata, joka aiheutti kritiikkiä, koska se maistui ehkä liiankin hyvälle. Lapset saattoivat syödä salaa yliannoksia. Yliannostukset ovat vaarallisempia kuin se, että lapsi ei pidä pahasta mausta. Nykyään lääkkeiden pitäisi maistua lääkkeeltä.
Voiko lääke maistua liian pahalta?
— Tuotekehitysjohtaja isosta kansainvälisestä lääkeyrityksestä kertoi kerran lääkeaineesta, jolla ei voitu tehdä kliinisiä tutkimuksia: potilaat oksensivat heti, kun murunenkin meni suuhun. Lääke jäi kehittämättä.
Eikö tablettia voi nielaista maistamatta sitä?
— Makua voidaan peittää esimerkiksi kalvopäällysteellä. Ihmisellä on kuitenkin jonkin verran makureseptoreita myös ruokatorvessa ja mahalaukussa. Kun lääke liukenee happamassa mahassa, pahaa makua ja oksennusrefleksiä voi tulla myös jälkeenpäin.
Mikä säätelee lääkkeiden värivalintaa?
— Markkinointiosasto sanoo sanansa siihen, minkä värinen tabletin kuuluu olla. Pohjoismaissa lääkkeet ovat enimmäkseen valkoisia. Valkoisuuden antaa päällysteessä käytettävä pigmentti, titaanidioksidi.
— Toiseksi yleisimpiä ovat rautaoksidisekoitusten antamat värit vaaleankellertävästä ja vaaleanpunaisesta tummanpunaiseen. Rauhoittavat ja unilääkkeet ovat yleensä sinisiä, koska sinisen värin koetaan rauhoittavan.
— Kulttuuri myös vaikuttaa värivalintaan: esimerkiksi Serbiassa ibuprofeenitabletit ovat kirkkaan aniliininpunaisia.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 9/2021.