2000-luvun alussa, ollessaan erikoistumassa keuhkolääkäriksi Marjukka Myllärniemi kohtasi potilaan, jonka oireet viittasivat idiopaattiseen keuhkofibroosiin.
Se on keuhkosairaus, jossa keuhkot arpeutuvat ja kutistuvat ilman tunnettua syytä. Se kasvattaa ja jäykistää keuhkojen sidekudoksen määrää. Näin sairaus heikentää keuhkojen joustavuutta ja pienentää keuhkojen tilavuutta.
Idiopaattinen keuhkofibroosi on paitsi vakava myös harvinainen sairaus, josta ei ollut laadukasta kliinistä aineistoa, Myllärniemi sai huomata.
Potilaan onneksi epäily idiopaattisesta keuhkofibroosista osoittautui perättömäksi. Myllärniemen kiinnostus sairauteen kuitenkin jäi. Hän päätti selvittää sen kokonaiskuvaa Suomessa.
– Meillä on Suomessa 28 keuhkosairauksien klinikkaa. Päätimme tutkimusryhmämme kanssa kerätä tiedot kaikista suomalaisista idiopaattista keuhkofibroosia sairastavista potilaista.
Vuonna 2011 avatussa rekisterissä on nyt jo yli 700 potilaan kliiniset tiedot. Myllärniemi on Lung Factor -tutkimusryhmänsä kanssa tutkinut idiopaattista keuhkofibroosia laajemminkin. Haussa on biomarkkeri, jonka avulla tauti olisi tunnistettavissa esimerkiksi verikokeella.
Lisäksi ryhmä yrittää löytää uusia lääkeaineita sen hoitoon. Alustavasti lupaavia tuloksia on saatu vanhalla viruslääkkeellä. Seuraava vaihe olisi tutkia lääkkeen annostelua jauheena kliinisessä kokeessa.
– Eläimiä on vähän vaikea saada vetämään lääkettä pyydettäessä henkeen.
Koska kyseessä on vanha lääke, jonka patentti on jo ummessa, koe ei kiinnosta lääkeyrityksiä. Siksi ryhmä aikoo viedä asiaa itse eteenpäin.
Vaikka Myllärniemi käytti lähes viisi vuotta puhtaasti tutkijana, hän palasi 2014 kliiniseen työhön Hyksin sydän- ja keuhkosairauksien linjan osastonylilääkäriksi ja professorin viransijaiseksi. Kyseessä oli hänen mukaansa viimeinen hetki palata takaisin potilastyöhön. Nykyinen rooli, jossa tutkimus, opetus ja kliininen työ yhdistyvät, sopii hänelle erinomaisesti.
Myllärniemi on piirtänyt Mediuutiset-lehteen Parantola-sarjakuvaa vuodesta 2011. Nyt se on kuitenkin loppumassa.
– Seitsemän vuoden viikoittainen sarjakuvastripin teko riittää tältä erää, ja tarvitsen luovan tauon, Myllärniemi toteaa.