Suomi loistaa kansainvälisissä vertailuissa, joissa on käytössä perinteiset kovat mittarit, kuten pikkulasten kuolleisuus. Pieniin kuolleisuuslukuihin ei kuitenkaan päästy pelastuslaitoksen ja tehohoidon henkilökuntaa lisäämällä, vaan parantamalla esimerkiksi yleistä hygieniatasoa ja liikenneturvallisuutta.
Nykyisin Suomen lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia uhkaa pandemia, joka jäi koronapandemian jalkoihin. Mielenterveysongelmat ovat Suomessa yleisin syy alle 30-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeisiin.
Ei ole mitään syytä olettaa, että nämä pulmat ratkeavat pelkästään lisäämällä lasten- ja nuorisopsykiatrien koulutusmääriä tai kouluterveydenhuollon tarkastuksia mittauksineen. 2010-luvulla rajusti kasvaneet nuorisopsykiatrian lähetemäärät ovat saaneet aikaan reaktion, jossa kouluihin vaaditaan milloin psykiatrisia sairaanhoitajia, milloin nuorisotyöntekijöitä.
Nämä laastarit lohduttavat hetken, mutta niiden alla haava alkaa märkiä, jos ei alkuperäisiin ongelmiin puututa.
Jokainen koulun aikuinen kantaa vastuuta
Afrikkalainen sananlasku muistuttaa, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylää. Koti on lapsen tärkein arjen ympäristö, mutta joissakin kodeissa vanhempien mielenterveyden tai toimeentulon haasteet rajoittavat lapsen tarpeisiin vastaamista. Näiden perheiden lisäksi ongelmia on viime vuosikymmeninä ilmaantunut lisääntyvästi myös perheisiin, joissa kiireinen työelämä vie vanhemmat mennessään.
Siksi yhä suurempia odotuksia kohdistuu toiseen lasten ja nuorten arkiympäristöön, kouluun. Koulun merkitys korostuu nuoruusiässä myös siksi, että itsenäistyvät nuoret kaipaavat omien vanhempiensa sijasta sekä ikätovereiden että kodin ulkopuolisten aikuisten hyväksyntää identiteettinsä rakennusaineeksi.
Opettajien, kuraattorien, psykologien ja kouluterveydenhuollon poteroituminen on uhka nuorten hyvinvoinnille. Jokainen koulussa työskentelevä aikuinen on osa kouluyhteisöä, ja heidän tehtävänsä on varmistaa myönteinen, hyväksyvä ilmapiiri ja nuorten vahvuuksien tukeminen sekä kiusaamiseen, poissaoloihin ja muihin huolestuttaviin ilmiöihin puuttuminen ajoissa.
Tästä yhteisöllisestä työstä ei kukaan voi irtisanoutua eikä sitä voi ulkoistaa kuraattorin ja psykologin vastuulle.
Tutkimustieto paremmin käyttöön
Suomalaiset panostukset kouluterveydenhuoltoon ja muuhun opiskeluhuoltoon ovat suurelta osin hukattu mahdollisuus, sillä tutkittua tietoa hyödynnetään liian harvoin. Kaikille lapsille ja nuorille lakisääteisesti tarjottavat terveystarkastukset eivät ole vuosikymmenessä onnistuneet kaventamaan terveyseroja.
Päinvastoin: erot nuorten riskikäytöksessä ovat kasvaneet koko 2000-luvun ajan. Siinä missä kahden koulutetun, työssäkäyvän, yhdessä asuvan vanhemman lapset ovat raitistuneet ja altistuvat kiusaamiselle harvemmin kuin ennen, vähän koulutetun, työttömän yksinhuoltajan lapset kiusaavat ja joutuvat kiusatuksi, tupakoivat ja syyllistyvät rikkeisiin vähintään yhtä usein kuin menneillä vuosikymmenillä. Myös hyvin varhaiset seksisuhteet ja vakavat mielenterveysongelmat kertyvät näille samoille nuorille.
Jotta tilanne saataisiin korjattua, tarvitaan ennakkoluulotonta, monitieteistä tutkimusta ja tulosten systemaattista soveltamista käytäntöön. Kestävyysvaje pahenee entisestään, jos nuorten pahoinvointia ei oteta todesta ja jos nuorten niskaan kasataan kohtuuttomia itseohjautuvuuden paineita.
Siitä, mikä ei vaikuta, on uskallettava luopua
Panokset on suunnattava toimintaan, joka on vaikuttavaa, ja vaikuttamattomasta on uskallettava luopua. On muistettava, että jokaisen päätöksen todelliset kustannukset tarkoittavat niitä toisia päätöksiä, jotka jäivät toteuttamatta.
On varottava varovaisuusperiaatteen väärinkäyttöä. Harvinaisen sairauden löytyminen yhdessä terveystarkastuksessa ei tarkoita, että kaikkien lasten ja nuorten terveystarkastukset olisivat kustannustehokasta toimintaa.
Liian suuri osa niistä nuorista, joilla olisi tunnistettava, merkittävä riski psykososiaalisiin ongelmiin, jää edelleen ilman tarvitsemaansa tukea. Lukivaikeus ja ADHD heikentävät ilman asianmukaista tukea oppimista, itsetuntoa ja kouluintoa ja johtavat hyväksynnän hakemiseen muualta. Siksi lukivaikeus ja ADHD ovat yliedustettuina Suomen vankiloissa.
Pahimmillaan käy kuten toisessa afrikkalaisessa sananlaskussa: lapsi, jota kylä ei huoli, polttaa kylän tunteakseen sen lämmön.
Lisää tilaa vahvuuskasvatukselle
Pidetään huolta, että positiivinen pedagogiikka ja vahvuuskasvatus valtaavat alaa. Viritetään tietosuoja sellaiseksi, että lapsen edun mukainen yhteistyö opettajien ja sote-työntekijöiden välillä on mahdollisimman sujuvaa. Turvataan nuorille tutkittua tietoa hyödyntävät, nuorisoystävälliset opiskeluhuollon ja kouluterveydenhuollon palvelut.
Lisätään lasten ja nuorten osallisuutta ja hyödynnetään heidän idearikkauttaan sekä heidän arjessaan että heidän elämäänsä liittyvässä tutkimuksessa, mutta suojellaan heitä kohtuuttomilta vaatimuksilta ja terveyden ja turvallisuuden vaarantavilta olosuhteilta.
Rakennetaan Suomi, jossa jokainen lapsi ja nuori tuntee olonsa arvostetuksi omana itsenään.
Silja Kosola on nuorisolääketieteen dosentti