Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 8/2025.
Kuunteleeko nuorten suruja kukaan? Ammattiapua kaikille psyykkisesti oireileville ei riitä, mutta kotiin lapsilla on paljon entistä läheisemmät suhteet, kertoo
Vuosituhannen alussa noin 40 prosenttia kahdeksas–yhdeksäsluokkalaisista sanoi, että voi jutella asioistaan vanhempiensa kanssa usein tai melko usein. Tämänvuotisissa vastauksissa lukema on 69 prosenttia. Pojilla hyppäys on ollut erityisen iso.
— Muutosta selittää entistä lapsilähtöisempi kasvatus. Muutama vuosikymmen sitten kasvatusilmapiiri oli autoritaarisempi ja rankaisevampi, psykologian vanhempi yliopistonlehtori, dosentti
Sosiaalipolitiikka on hänen mukaansa tehnyt tehtävänsä. Tukia vanhemmille on lisätty ja fyysinen kurittaminen kriminalisoitu. Hyvinvoinnin kohentuessa kasvatus on muuttunut tunteita huomioivaan suuntaan.
Puhumaan rohkaiseminen toimii
Lasten ja vanhempien yhteyttä parantaa myös sukupolvien välisen kuilun kapeneminen, tutkija arvioi. Kommunikaation paraneminen on tutkimusten mukaan yleispohjoismainen ilmiö.
Perheiden kutistuminenkin muuttaa asetelmia, Pulkki-Råback sanoo. Kun lapsia on vähemmän, kuhunkin heistä pystyy satsaamaan enemmän.
— Tunteista puhuminen on sallittua. Ihmiset ehkä tunnistavat ajatuksiaan ja tunteitaan paremmin ja osaavat reagoida hälytysmerkkeihin nopeammin.
Vuorovaikutuksesta ja tunteista kysellään jo neuvolassa, ja koulussa on opetusta psyykkisestä hyvinvoinnista.
— Kun nuoria rohkaistaan puhumaan, se heijastuu myös kotona.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.