Kun harvinainen syöpä kilpailee rahoituksesta yleisen syövän kanssa, usein käy niin, että se harvinaisempi syöpä jää rahoitukseltaan katveeseen. Professori Heikki Joensuu kuvaa, että tällaisia harvinaisia, mutta vaarallisia syöpiä on kuitenkin paljon – yksi niistä on aggressiivinen ruoansulatuskanavan tukikudoksen pehmytkudossarkooma (GIST). Joensuun ryhmä on tutkinut GIST-kasvaimia jo pitkään. Ilman tukea lahjoitusvaroista syöpätyypin tutkimus olisi jäänyt vähäisemmäksi.
Joensuun ryhmä sai kolme vuotta sitten GIST-tutkimukseen lisävaroja lahjoituksesta, jonka Luise ja Henrik Kuninkaan säätiö teki Helsingin yliopiston lääketieteen ja farmasian koulutusalalle. Yliopisto päätti käyttää 500 000 euron lahjoituksen tueksi syöpätutkimukselle, joka on yksi Helsingissä tehtävän lääketieteen tutkimuksen huippualoista.
Joensuun ryhmässä rahoituksella on tuettu muun muassa 15 vuotta kestänyttä kansainvälistä tutkimusta, jonka tulokset julkaistiin vastikään: tutkimuksessa huomattiin, että GIST-potilaiden kuolleisuutta voidaan vähentää noin puoleen pidentämällä imatinibihoito kolmen vuoden kestoiseksi leikkauksen jälkeisessä hoidossa.
Tutkimuksen avulla GIST-syövän ennuste on muuttunut merkittävästi
Aluksi leukemiaan käytetty imatinibi-lääke mullisti GIST-kasvaimien hoidon 2000-luvun alussa. Tätä ennen levinneenä syöpä oli yleensä nopeasti tappava eikä leikkaushoidon lisäksi ollut juuri muuta tehtävissä. Lääke muutti myös GIST-potilaan ennusteen paremmaksi, ja nykyään noin viidesosa levinneeseenkin GISTiin sairastuneista potilaista elää vielä kymmenen vuoden kuluttua. Paikallisen GISTin ennuste on yleensä hyvä.
– Jos paikallisena todetun GISTin uusiutumisen vaara arvioidaan kuitenkin suureksi onnistuneesta leikkauksesta huolimatta, annetaan imatinibia leikkauksen liitännäishoitona kolmen vuoden ajan tekemämme kansainvälisen tutkimuksen perusteella. Tämä on nyt suositus kaikkialla maailmassa, Joensuu sanoo.
Hän kertoo, että GIST-tutkimuksessa nähdään hyvin, miten yhden syöpätyypin ennuste voi muuttua tutkimuksen avulla merkittävästi.
– Ja se muuttuu vielä jatkossakin, Joensuu täydentää.
Nyt lahjoitusvaroilla tutkitaan lääkehoidon pidentämistä entisestään. Jatkotutkimukseen on ilmoittautunut jo yhdeksän Euroopan valtiota ja lähes 60 sairaalaa. Se kuvaa Joensuun mukaan yhteistyömallia, jossa syöpätutkimuksia nykyään tehdään. Joensuun ryhmä on osa laajaa globaalia verkostoa.
– Pienelle maalle, kuten Suomelle, on erittäin tärkeää päästä mukaan kansainvälisiin verkostoihin. Yhteistyö muiden maiden kanssa on aivan välttämätöntä syöpätutkimuksessa, Joensuu sanoo.
GIST-laboratoriossa solut kasvavat nanoselluloosan avulla
Luise ja Henrik Kuninkaan säätiön lahjoituksen avulla Meilahden kampukselle syntyi oma GIST-laboratorio. Vuodesta 2018 asti toimineessa laboratoriossa tutkitaan esimerkiksi GIST-solujen mutaatioita ja kasvatetaan GIST-soluja, jotta voidaan selvittää solujen välistä vuorovaikutusta ja lääkkeiden vaikutuksia soluihin.
– Näin harvinaisen kasvaimen oma laboratorio on todella hieno asia, Euroopassa ei ole montaa vastaavaa. Laboratorion pystyttäminen ei olisi onnistunut ilman lahjoituksesta saatua tukea, Joensuu sanoo.
Joensuu kertoo, että GIST-soluja on ollut vaikea kasvattaa laboratorio-olosuhteissa, ja solututkimus onkin ollut GIST-tutkimuksen pullonkaula. Uusien menetelmien avulla kasvattaminen alkaa kuitenkin pikkuhiljaa onnistua paremmin. Biomedicumin GIST-laboratoriossa soluja kasvatetaan nanoselluloosassa yhteistyössä dosentti Outi Monnin tutkimusryhmän kanssa.
Joensuu kuvaa, että solujen kasvatus voi heijastua hoitoihin asti jonain päivänä.
– Tärkeä havainto tai uusi löydös laboratoriopuolella voi olla erittäin hyödyllinen, vaikka löydösten vaikutuksia ei näe samalla tavalla heti kuin kliinisessä työssä, hän sanoo.
Pitkäjänteinen rahoitus tuo perusturvan ja mahdollistaa kliiniset tutkimukset
Joensuu kertoo, että suurten lahjoitusten avulla tutkijat saavat turvaa, johon perusrahoitus ei riitä: suurin osa tuesta, jota Joensuun ryhmä saa lahjoitusvaroista, kuluukin henkilöstön palkkakuluihin. Esimerkiksi 100 000 euroa vuodessa tarkoittaa käytännössä kahden tutkijan palkkaamista tutkimusryhmään.
– Pitkien projektien rakentaminen on hankalaa, jos rahoitus on lyhytaikaista. Silloin tutkijat eivät myöskään uskalla lähteä monia vuosia jatkuviin projekteihin, joiden rahoitus voi katketa yhtäkkiä. Pitkäjänteinen rahoitus on tällä hetkellä kullanarvoista, ilman sitä kliinisten tutkimusten toteuttaminen on erittäin hankalaa, Joensuu sanoo.
Lääketieteellisen tiedekunnan dekaani Risto Renkonen kertoo, että suuret lahjoitukset ovat tiedekunnalle erittäin arvokkaita. Niiden ansiosta voidaan tukea kohdennetusti tärkeitä tutkimusaloja.
– Lahjoitusten avulla saadaan merkittävää lisäpanostusta, jonka perimmäisenä tarkoituksena on oppia uutta sairauksien syistä, diagnostiikasta ja kehittää uusia hoitoja, eli viime kädessä lahjoitusten avulla saamme potilaille parempaa hoitoa, Renkonen tiivistää.
Luise ja Henrik Kuninkaan säätiö jatkaa Helsingin yliopiston tukemista: säätiö on tehnyt syksyllä 2020 uuden lahjoituksen lääketieteiden ja farmasian koulutusalalle.
Luise ja Henrik Kuninkaan säätiön 500 000 euron lahjoitus vuonna 2017 Helsingin yliopiston lääketieteen ja farmasian koulutusalalle oli osa valtion vastinrahaohjelmaa (2014–2017). Valtio teki sijoituksia yliopistojen peruspääomaan suhteessa niiden keräämiin yksityisiin lahjoitusvaroihin. Helsingin yliopisto sai vastinrahakelpoisia lahjoituksia yhteensä yli 34 miljoonaa euroa, minkä perusteella valtio maksoi yliopistolle lähes 40 miljoonaa euroa.