Krooninen kipu heikentää terveyttä sekä toimintakykyä ja siihen liittyy huomattavia psykososiaalisia ongelmia. Kroonisen kivun hoito on haastavaa, ja hoitotuloksissa on suurta vaihtelua. Moniammatillinen kivunhoito on nykykäsityksen mukaan tehokkain kroonisen kivun hoitomenetelmä, mutta hoidosta hyötyvien potilaiden tunnistaminen on ongelmallista.
Terveyteen liittyvä elämänlaatu kuvaa potilaan itse kokemaa terveydentilaa, ja se on keskeinen asia hoidon vaikuttavuuden arvioinnissa sekä kustannushyötytutkimuksissa. Elämänlaatua mitataan väestötutkimuksissa arvotetuilla kyselylomakkeilla ja sitä voidaan vertailla kaikkien eri potilasryhmien välillä. Terveyteen liittyvää elämänlaatua suositellaan myös kroonisen kivunhoidon vaikuttavuuden tutkimuksissa, mutta eri elämänlaatumittareiden käyttökelpoisuutta kipupotilaiden kohdalla ei ole vertailtu.
– Erilaisten hoitomenetelmien lisääntyessä niiden vaikuttavuuden arvioiminen ja vertailu on koko ajan tärkeämpää. Hoidon vaikuttavuuden arvioinnissa tulisi ottaa huomioon myös potilaan oma kokemus hoidosta ja terveydestään, sanoo LL Pekka Vartiainen, joka väitöstutkimuksessaan selvitti kahden elämänlaatumittarin, EQ-5D:n 15D:n, soveltuvuutta kroonisesta kivusta kärsivien potilaiden hoidon vaikuttavuuden arviointiin
Tutkimukseen osallistui kaikkiaan lähes 2 000 potilasta, jotka olivat olleet kroonisen kivun vuoksi hoidettavana yliopistosairaalan kipuklinikalla.
Molemmat elämänlaatumittarit olivat vahvasti yhteydessä kivun eri piirteitä mittaaviin muuttujiin, mutta 15D osoittautui näihin muuttujiin verrattuna hieman herkemmäksi. Lisäksi 15D erotteli tarkemmin potilaita paremmissa terveydentiloissa.
– Molemmat mittarit ovat valideja kipupotilailla, mutta tulosten perusteella suomalainen 15D-mittari toimi kansainvälisesti paljon käytettyä EQ-5D:tä jonkin verran paremmin, Vartiainen toteaa.
Kipupotilaiden elämänlaatu oli yhteydessä kroonisen kivun psykologiseen ja toiminnalliseen sairaudentaakkaan, mutta näiden lisäksi kivun intensiteetillä ei näyttänyt olevan itsenäistä yhteyttä elämänlaatuun. Elämänlaadussa havaittiin kliinisesti ja tilastollisesti merkitsevä keskimääräinen parantuminen 12 kuukautta hoitojakson alkamisen jälkeen.
Yli puolella potilaista (53 %) elämänlaadun paraneminen ylitti kliinisesti merkittävän rajan, ja 43 prosentilla elämänlaadussa tapahtui suuri paraneminen. Potilaista 35 prosentilla elämänlaatu hoidosta huolimatta kuitenkin laski edelleen, vaikka jo lähtötilanne oli huono. Potilaiden keskimääräinen elämänlaatu jäi yhä paljon alhaisemmaksi kuin verrokkiväestöllä ja suurimmalla osalla muista potilasryhmistä.
– Elämänlaadun muutokset näyttivät keskittyvän kumpaankin ääripäähän, eli suurimmalla osalla potilaista elämänlaatu joko parani tai huononi suuresti, Vartiainen huomauttaa.
Töissä olo, korkeampi koulutus ja lyhyempi kivun kesto ennakoivat hieman suurempaa elämänlaadun kohentumista.
– Keskimääräinen elämänlaatu yliopistosairaalan kipuklinikalla hoidetuilla potilailla oli hyvin alhainen, paljon huonompi kuin verrokkiväestöllä, ja yksi alhaisimmista 15D-mittarilla raportoiduista tuloksista. Tähän vaikuttaa merkittävästi kivusta aiheutuva psykososiaalinen kuormitus. Koska elämänlaadun muutos hoitojakson jälkeen vaihtelee yksilötasolla hyvin paljon, olisi tärkeää oppia tunnistamaan paremmin ne potilaat jotka hyötyvät – tai eivät hyödy – kroonisen kivun hoidosta, Vartiainen toteaa.
LL Pekka Vartiainen väittelee 29.9.2018 kello 10 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Health-related quality of life in patients with chronic pain". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Seth Wichman -luentosali, Naistenklinikka, Haartmaninkatu 2. Vastaväittäjänä on professori Torsten Gordh, Uppsalan yliopistosta, ja kustoksena on professori Eija Kalso. Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa e-thesiksessä https://helda.helsinki.fi/handle/10138/242263
Väittelijän yhteystiedot:
pekka.vartiainen@helsinki.fi