Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 1/2025.
Keskenmeno aiheuttaa perheessä kivun ja verenvuodon lisäksi surua ja ahdistusta. Niin menetyksen kokenut ihminen reagoi. Ensimmäisellä raskauskolmanneksella tapahtuvia keskenmenoja ei juuri voi ehkäistä, mutta tapahtuman aiheuttamaa kuormaa voi yrittää keventää.
Lähes viidennes keskenmenon kokeneista on yhdeksän kuukautta tapahtuman jälkeen ahdistuneita, ja kolmen vuoden kuluttuakin moni tuntee ulkopuolisuutta ja kateutta lapsia saavia kohtaan.
Parisuhde voi kärsiä, kertoo kliininen opettaja Janina Kaislasuo Helsingin yliopistosta ja Naistenklinikalta. Puolisoita vaivaa surun ja pelon lisäksi voimattomuuden tunne ja vertaistuen puute.
Avuntarve näkyy vastaanotolla
Rekisteriaineistoista käy ilmi, että joillakin psyykkiset vaikeudet kroonistuvat, seuraava raskaus vaikeutuu ja työkyky alenee. Jopa itsemurhat lisääntyvät.
— Psykiatrisen tuen tarve näkyy vastaanotolla, mutta asian kanssa on ollut voimaton olo, Kaislasuo sanoo.
Hän kehittää nyt kollegoidensa kanssa toimintamallia, jonka avulla tukea erityisesti tarvitsevat äidit ja isät tunnistettaisiin mahdollisimman varhain.
— Oikea-aikainen apu voi olla ratkaiseva siinä, etteivät ongelmat pitkity.
Hankkeeseen etsitään tutkittavia Naistenklinikan asiakkaista: kaikenlaisia odottavia perheitä. Keskenmenon kohtaava tutkimuspotilas voi saada tilanteeseensa tukea jo ennen tutkimustulosten valmistumista, Kaislasuo toivoo.
— Tekemämme kyselyt voivat havahduttaa hakemaan ammattiapua, jos tilanne vaikuttaa hälyttävältä.
Keskenmenoryhmään voi osallistua, jos oma tai puolison keskenmeno on hoidettu HUSissa. Kiinnostuksesta voi kertoa HUSissa asioidessaan tai Strada-hankkeen sivustolla.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.