Yliaktiivisten ADHD-koirien suolistossa elää omanlaisensa mikrobikanta, uutisoi Yliopisto-lehti viime syksynä. Vuotta aiemmin lehdessä esiteltiin onnistunutta ulosteensiirtoa: mikrobien siirto terveestä suolesta ripulipotilaalle parantaa taudin tehokkaasti.
Lääkärit vetoavat yhä painokkaammin, että lapsia varjeltaisiin turhilta lääkekuureilta — myös suolistossa kehittyvän elämän vuoksi. Suolen pöpöt tulevat usein puheeksi eri vaivojen yhteydessä. Niiden avulla selitetään allergioita, lihavuutta tai jopa masennusta. Osa tarinoista kuulostaa mielikuvituksellisilta.
Mikrobien tutkijat myöntävätkin, että kokonaiskuva ihmisen suoliston pienelämästä on vasta hahmotelma. Emme tiedä, millaisen lajivalikoiman varassa voimme hyvin tai kuinka mikrobit valikoituvat suolistoon.
Suoliston asuttamisen dramaattisin hetki on syntymä. Vauvan koko keholle levittyy aluksi erilaistumaton mikrobisto, joka alkaa parissa viikossa muokkautua ruumiinosittain olosuhteiden mukaan. Syntymän jälkeen mikrobikantaan vaikuttavat sairauksien ja lääkitysten lisäksi ravinto, lemmikit, siisteys ja asuinpaikan muut olosuhteet.
Pysyvä, ainutkertainen?
Yksi alan tutkijaguruista, Helsingin yliopistossa työskentelevä professori Willem de Vos puhuu mikrobistostamme toisena genomina eli vertaa mikrobilastia ihmisen perimään. Hän kuvaa lajijoukkoa varsin muuttumattomaksi ja ainutkertaiseksi.
Mutta kuinka pysyvyyden ajatus sopii yhteen sen kanssa, että kehnon ruokavalion tai lääkkeiden varoitellaan köyhdyttävän suoliston elämää?
Suoliston laaja asuttaminen tapahtuu lapsuudessa, vahvistaa immunologian tutkija, dosentti Anne Salonen.
— Kullakin meistä on tyypillinen mikrobistomme, joka on yleiskuvaltaan pysyvä. Ravinto ja muut muokkaajat muuttavat yksittäisten bakteerien tilannetta tai voivat vaikuttaa bakteeritiimeihin eli toisistaan riippuviin bakteerien verkostoihin, Salonen sanoo.
Voihappo suojelee
Aikuisilla, joilla on vankka mikrobisto, ympäristöstä tulevat uudisasukkaat saavat helpoiten jalansijaa toistuvien antibioottihoitojen jälkeen. Suoliston häiriötilat kannattaa ottaa vakavasti.
— Jopa yksittäisen bakteerin muutoksella voi olla isoja terveysvaikutuksia. Ei näitä todellakaan pidä väheksyä, Salonen painottaa.
Ihmiselle tärkeinä suojamikrobeina hän mainitsee apteekin purkeista tutut bifido- eli maitohappobakteerit ja niiden rinnalla voihapon tuottajat. Voihappo on lyhytketjuinen rasvahappo, joka näyttää hillitsevän tulehdusta ja syöpäsolujen kasvua, napakoittavan suolta ja vähentävän happiradikaalien syntyä.
— Voihappo maistuu pahalta ja on epästabiili, joten se täytyy käytännössä tuottaa niin sanotusti tapahtumapaikalla.
Salonen povaakin Faecalibacterium prausnitziista ja muista ahkerista voihapon tehtailijoista seuraavan polven probiootteja, tasapainottavia ja terveyttä edistäviä mikrobeja.
Pedot ja saaliit
Läheskään aina yksittäisen mikrobilajin vähyys ei silti ole ongelma, Anne Salonen korostaa. Monia kehon tehtäviä hoitaa useampi bakteeri päällekkäin, eikä ihmisen kannalta ole kovin keskeistä, mikä laji toimintoja milloinkin pyörittää.
Muutama sata bakteeria on tutkimusten perusteella arvioitu hyvin yleisiksi: ne näyttäisivät asuttavan yli puolta ihmisistä.
— Terveidenkin ihmisten välillä on kuitenkin hurjat erot siinä, kuinka monta lajia suolistosta löytyy.
Vaihtelun syitä ei vielä ymmärretä, mutta erityisen monenkirjavassa valikoimassa lajeja voi olla jopa tuhansia kertoja enemmän kuin köyhissä tapauksissa.
Bakteerien lisäksi suolissa kuhisee viruksia ja sieniä. Viruksia riittää jokaista bakteerilajiakin kohti useita, mutta tutkijat ovat silti ensi vaiheessa keskittyneet bakteereihin.
— Bakteereissa on kriittistä massaa. Niiden aineenvaihduntatuotteita syntyy eniten, joten vaikutus ihmisen vointiinkin on merkittävin, Salonen selittää.
Myös virusten tutkimiselle olisi silti kelpo perusteet.
— Bakteerien virukset eli faagit vaikuttavat ihmiseen vähintäänkin välillisesti. Ne ovat osa suolensisäistä peto–saalis-sykliä, joten ne säätelevät osaltaan bakteerien määriä.
Emon vaikutus
Ihmissuolistoon kotiutuu vain sinne erikoistuneita lajeja. Niiden täytyy siis olla tartuntaa lajitoveriemme ulostejäämistä — niin ällöttävältä kuin ajatus tuntuukin.
— Tavallaan jo synnytys on omanlaisensa ulosteensiirto, Salonen hymähtää.
— Äidin bakteeriston kannattaisikin olla synnytyshetkellä kunnossa, jotta siirto olisi mahdollisimman suotuisa. Raskaudenaikainen probiootti voi hyvinkin suojata syntyvää lasta.
Yksi suolistomikrobeihin liittyvä avoin kysymys koskee syntymääkin varhaisimpia hetkiä. Perinteisesti on ajateltu, ettei terveessä kohdussa ole mikrobeja, vaan sikiö kehittyy steriilissä ympäristössä. Nyt osa tutkijoista kuitenkin kertoo löytävänsä pieniä määriä bakteereita jo sikiön suolesta.
— Mikrobiologien kokoontumisissa asiasta esitetään kärjekkäästikin erilaisia näkemyksiä, kertoo immuunijärjestelmän kehityksen tutkija, dosentti Mikael Niku.
Niku työskentelee yliopistonlehtorina eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa ja tutkii naudan, sian ja hevosen suolimikrobeja.
— On liian aikaista sanoa, asuuko sikiön suolessa eläviä mikrobeja, mutta emon tai äidin
mikrobisto näyttää joka tapauksessa olennaisesti vaikuttavan sikiön immuunijärjestelmän kehitykseen, Niku toteaa.
Vaipan anti
Läheskään kaikki kohtaamamme bakteerit eivät asetu suolistoon taloksi. Valikoima riippuu myös siitä, mitä lajeja kenenkin suoli hellii. Anne Salosen mukaan on vielä arvoitus, kuinka iso painoarvo suolen oloilla on.
Helsingin yliopistossa ja yliopistollisessa sairaalassa on vasta käynnistetty aiheeseen paneutuva tutkimus, joissa vauvojen mikrobeja seurataan parin vuoden ajan.
Vanhemmat noukkivat vauvojen vaipoista kakkanäytteitä ja pitävät kirjaa esimerkiksi lasten vatsavaivoista ja ihon kunnosta.
— Tämä HELMi-tutkimuksemme on perusasioiden selvittämistä: miten perheen elintapa ja ympäristötekijät muokkaavat vauvan bakteeristoa ja mitkä bakteeriston piirteet liittyvät lapsen sairauksiin? Imetyksen ja antibioottien vaikutuksista on jo paljon tietoa, mutta näin laajasti ympäristötekijöiden merkitystä ei ole ennen kartoitettu, Salonen toteaa.
Uutta tietoa painosta
Ainakin osaa lapsista pyritään seuraamaan pidempäänkin, vaikka rahoitusta on toistaiseksi löytynyt vain kaksivuotiselle työlle.
— Vaikkapa lihavuutta selviteltäessä tutkittavia olisi hyvä seurata aikuiseksi asti.
Lihavuus kiinnostaa tutkijoita erityisesti, koska sen kohdalla syiden ja seurausten suhteet on osoitettu varsin pitävästi: poikkeava bakteeristo lisää lihomisriskiä. Muissa tapauksissa osataan sanoa vasta, että vaivoilla on yhteys lajimuutoksiin.
Kun bakteeriston luonnollista kehittymistä ja terveysvaikutuksia opitaan ymmärtämään tarkemmin, voidaan hyvän bakteerikokoonpanon rakentumista alkaa tukea arkivalinnoilla, Salonen toivoo.
— Keskosena syntyneet, keisarinleikatut, antibiootteja saaneet ja korvikeruokitut vauvat ovat tässä tärkeitä kohderyhmiä, samoin ne vauvat, joilla on kohonnut riski sairastua allergiaan tai autoimmuuninsairauksiin tai kerätä ylipainoa.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/01/17.
Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa Yliopisto-lehti ja rakastu tieteeseen.