Neuron-tiedelehdessä tänään 3.5.2018 julkaistun kaikkien aikojen laajimman migreenin perhetutkimuksen tulokset perustuvat lähes 1600 suomalaisen migreeniperheen aineistoon. Kaiken kaikkiaan tutkimuksessa analysoitiin yli 8300 henkilön perimään ja migreenioireisiin liittyvää tietoa.
Kyseinen suomalainen migreenitutkimusaineisto on kansainvälisestikin ainutlaatuinen ja sen keräämiseen on osallistunut neurologeja ympäri Suomen. Tutkimusta johtivat Helsingin yliopiston, HUS:in, Folkhälsanin tutkimuskeskuksen ja Broad Instituutin tutkijat.
Migreeni on yksi yleisimmistä aivosairauksista ja pelkästään Suomessa migreenipotilaita on yli puoli miljoonaa. Migreenin puhkeamiseen vaikuttavista molekyylitason mekanismeista ja sairauden suvuittaisen esiintymisen syistä on kuitenkin vielä varsin vähän tietoa.
– Olemme jo pitkään pohtineet, johtuuko migreenin kulkeminen suvuissa pääasiassa harvinaisista geneettisistä riskitekijöistä, joiden riskivaikutus on suuri, vai monien vähäisempien riskitekijöiden yhteisvaikutuksesta. Tässä työssä halusimme verrata näiden tekijöiden painoarvoa sekä perinnöllisen riskin merkitystä eri migreenityypeissä, kertoo dosentti Maija Wessman Folkhälsanin tutkimuskeskuksesta.
Sama tutkimusryhmä on aiemmin tunnistanut yli 40 migreenille selkeästi altistavaa geenimuotoa. Lisäksi aiemmissa tutkimuksissa on saatu viitteitä sadoista tai jopa tuhansista muista vähämerkityksellisemmistä geneettisistä alttiustekijöistä.
Tässä työssä tutkijat yhdistivät tiedon kaikista näistä migreenin geneettisistä riskitekijöistä ja laskivat niiden perusteella kullekin osallistujalle yksilöllisen migreenin geneettisen riskiluvun. Tutkimus perustui näiden yksilöllisten riskilukujen vertailemiseen eri migreenipotilasryhmien välillä.
Kolmasosalla migreenipotilaista kohtauksiin liittyy neurologisia oireita, joita kutsutaan auraksi. Tyypillisimmillään auraoireet ovat näköhäiriöitä. Suomalainen migreeniaineisto sisälsi 2420 potilasta, joilla oli migreenin tyypillinen aurallinen muoto. Lisäksi 540 potilaalla oli harvinaisempi, toiselle puolelle kehoa puutumista ja voimattomuutta aiheuttava aurallisen migreenin muoto, jota kutsutaan hemiplegiseksi migreeniksi.
Migreeniperheaineistoa verrattiin myös toiseen suureen suomalaiseen näytekokoelmaan, THL Biopankin lähes 15 000 osallistujasta koostuvaan FINRISKI-väestöaineistoon ja erityisesti aineistosta tunnistettuihin yli 1100 migreenipotilaaseen.
Perinnöllisen riskin huomattiin olevan suurempi perheaineiston migreenipotilailla kuin väestöaineiston migreenipotilailla. Lisäksi migreenityyppien välillä nähtiin selviä eroja, aurallista migreeniä sairastavien potilaiden perinnöllisen riskin ollessa suurempi kuin aurattomien.
Yllättäen tutkimuksessa todettiin hemiplegistä migreeniä sairastavilla potilailla kaikkein suurin yleisten geenimuotojen riskitaakka. Aiemmin tämän migreenityypin on ajateltu johtuvan pääasiassa harvinaisista sairausmutaatioista muutamassa tunnistetussa tautigeenissä.
– Tutkimuksemme tulokset osoittavat, että migreenityyppien geneettisessä taustassa on eroja ja että yleisten geneettisten riskitekijöiden yhteisvaikutus on merkittävä tekijä sekä migreenin harvinaisten että yleisten muotojen suvuittaisen esiintymisen taustalla, sanoo tutkimusta johtanut professori Aarno Palotie Helsingin yliopiston Suomen molekyylilääketieteen instituutista (FIMM).
Lisäanalyysit osoittivat geneettisen riskin olevan yhteydessä myös migreenin puhkeamisikään. Alle 20-vuotiaana sairastuneiden riskitaakka oli selvästi korkeampi kuin sitä myöhemmin sairastuneilla.
– Yleisten geneettisten riskitekijöiden merkitys perheissä yllätti meidät. Toisaalta suurin osa migreenin geneettisestä alttiudesta on edelleen selittämättä ja lisätutkimuksissa tunnistetaan varmasti lisää sekä yleisiä että harvinaisia migreenin riskitekijöitä, Aarno Palotie toteaa.
– Ainutlaatuinen aineisto tuottaa ainutlaatuisia tuloksia. Potilaan yksilöllisiin piirteisiin perustuvat tulevaisuuden täsmähoidot ovat vääjäämättä tehokkaampia, turvallisempia ja kustannustehokkaampia kuin nykyiset yritykseen, onnistumiseen tai epäonnistumiseen perustuvat hoitovaihtoehdot. Nyt raportoitu tutkimus nopeuttaa omalta osaltaan tätä kehitystä, sanoo migreeniaineiston keräämisestä vastannut neurologian erikoislääkäri, dosentti Mikko Kallela HYKS:n neurologian klinikalta.
Tutkimus tehtiin yhteistyössä kansainvälisen päänsäryn genetiikkaa tutkivan konsortion, 23andMe:n sekä lääkeyhtiö Merckin tutkijoiden kanssa.
LISÄTIETOJA:
Professori Aarno Palotie
Suomen molekyylilääketieteen instituutti (FIMM)
HiLIFE, Helsingin yliopisto
Puh. 040 567 0826 (Sari Kivikko)
Sähköposti: aarno.palotie@helsinki.fi
Alkuperäinen julkaisu:
Gormley et al.: “Common variant burden contributes to the familial aggregation of migraine in 1,589 families.”Neuron: http://www.cell.com/neuron/fulltext/S0896-6273(18)30322-2, DOI: 10.1016/j.neuron.2018.04.014