Vuonna 1985 Jari Arokoski leikkeli Kuopion yliopistossa naudan niveliä. Työ oli tarkkaa, lopputulosta tarkasteltiin mikroskoopin läpi. Pyrkimyksenä oli löytää nivelrikon syy, jokin pieni mekaaninen kuluma, heikkous tai muu yksityiskohta, joka olisi selvittänyt, mistä nivelrikot johtuvat.
Nyt, kolmekymmentä vuotta myöhemmin, Helsingin yliopiston tuore fysiatrian professori naurahtaa silloiselle ajattelulleen. Yhtä ainoaa selittävää syytä nivelrikolle ei ole.
— Nivelrikko on koko nivelen sairaus, johon liittyvät niin rusto, luu kuin lihaksisto. On naiivi ajatus, että sen voisi jäljittää yhteen syyhyn. Mitä enemmän kuva on laajentunut, sitä nöyremmäksi tässä on tullut.
Nivelrikon kohdalla käytännössä jokainen tapaus on erilainen. Kun selkeää parannuskeinoa ei ole, Arokoski puhuukin ennen muuta toimintakyvystä ja sen säilyttämisestä.
Liiallinen nivelten kuormitus on vahingoksi, mutta oikein mitoitettu parantaa toimintakykyä.
— Vaivoja ei yleensä voi kokonaan poistaa, mutta nivelrikon kanssa voi oppia elämään.
Tehokkain tapa tähän on yksilöllisesti suunniteltu kuntoutus.
— Esimerkiksi kuormituksen kanssa pitää olla tarkkana. Liiallinen nivelten kuormitus on vahingoksi, mutta oikein mitoitettu parantaa toimintakykyä. Potilaan täytyy luottaa lääkäriin, sillä monesti vaikutukset näkyvät vasta kuukausien työn jälkeen.
Nivelrikossa on kyse varsinaisesta kansantaudista, jonka saa iän myötä lähes jokainen. Arokosken mukaan oikein hoitamalla sen kanssa voi elää lääkkeettömästikin.
Leikkauksiin Arokoski suhtautuu tukielinsairauksissa varovaisesti.
— Turvautuisin niihin vasta viimeisenä vaihtoehtona. Kirurgisten hoitomenetelmien merkitys on tutkimustiedon perusteella osoittautunut vähäisemmäksi kuin fysiatristen, joista hyötyvät niin nivelrikkopotilaat kuin esimerkiksi selkä- ja olkapääsärystä kärsivät. Esimerkiksi olkalisäkkeen avarrusleikkaus ei tuota lisähyötyä harjoitteluterapiaan olkalisäkkeen alaisen kivun hoidossa.
Arokoski on tutkinut nivelrikkoa käytännössä koko työuransa, mikroskooppitasolta kliiniseen potilastyöhön ja hoitosuosituksiin asti. Helsingin yliopistossa hänen työnkuvansa laajenee myös selkäydinvammoihin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin selkäydinvammakeskuksen johtajana.
— Työ selkäydinvammakeskuksessa antaa mahdollisuuden tarkastella toimintakykyä laajemmin. Voin tuoda keskukseen omaa osaamistani fysiatriasta ja kuntoutuksesta ja samalla laajentaa omaa toimenkuvaani, Arokoski kuvaa.