Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa 5/2015.
Clostridium botulinum on aikamme kuuluisimpia bakteereita. Pienetkin määrät hapettomissa olosuhteissa viihtyvän bakteerin erittämää botuliini-hermomyrkkyä ajavat ihmisen hengenvaaraan.
Kehoon päästyään botuliini pilkkoo asetyylikoliinin vapautumiseen tarvittavia proteiineja osassa ihmisen hermostoa. Silloin hermoviesti katkeaa ja lihas halvaantuu tilapäisesti. Kun hengityslihasten toiminta estyy, pelastuksen tarjoaa ainoastaan hengityskone. Lääkäreille botuliini on kuitenkin arvokas apu vaikkapa silloin, kun potilaan niskalihakset kramppaavat.
— Botuliinista tiedetään silti varsin vähän itse bakteerin näkökulmasta, Helsingin yliopiston botuliinitutkimuksesta vastaava professori Miia Lindström sanoo.
Kun Clostridium botulinumin itiöitä päätyy suotuisiin hapettomiin olosuhteisiin, kuten tyhjiöpakattuihin elintarvikkeisiin, bakteerin itiökuori hajoaa ja esiin tulee elinkykyinen solu. Se kasvaa pituutta ja lisääntyy jakautumalla. Lisääntymisvaiheessa bakteeri levittää ympäristöön botuliinia. Epäselvää kuitenkin on, miksi botuliinia erittyy ja erittyykö sitä aina bakteerin lisääntyessä, olosuhteista riippumatta. Onko myrkky bakteerin näkökulmasta strateginen kemikaali vai sivutuote?
— Kun bakteeri tuottaa botuliinia eläimen suolistossa, eläin kuolee ja bakteerin ympärille syntyy suuri anaerobinen yksikkö, jolla on valtavasti ravinteita ympärillä. Bakteerin siis kannattaa ehkä tappaa eläin, mutta tämä on toistaiseksi vasta teoria. Bakteeri on paitsi hengenvaarallinen myös nirso. Se selviytyy hyvin vain sellaisissa hapettomissa olosuhteissa, missä ei tarvitse kilpailla vahvempien bakteerien kanssa.
TURVALABRA | Lindströmin ryhmä selvittää eläinlääketieteellisessä laboratoriossa Viikissä, mitkä ympäristötekijät ja solunsisäiset tekijät säätelevät botuliinin eritystä. Vuonna 2013 ryhmän tutkijat löysivät ensimmäisenä maailmassa Clostridium botulinumin genomista säätelytekijän, joka estää botuliinin tuotantoa.
Turvalaboratorion anaerobisen tutkimuskaapin ääreen pääsevät vain asiaan vihkiytyneet suojapukuiset tutkijat. Kaikki Suomessa ilmenevät botulismiepäilyt tuodaan Viikkiin. Huolellisen riskinarvioinnin ja elintarvikevalvonnan ansiosta botuliinimyrkytykset ovat harvinaisia. Viimeksi Suomessa oli kaksi sairaustapausta vuonna 2011 ja sitä ennen yksi vuonna 2006.
— Yksi botulismitapaus maksaa yhteiskunnalle noin 20 miljoonaa euroa, kun mukaan lasketaan tehohoitovuorokausien ja elintarvike-erien poisvetojen aiheuttamat kulut, Lindström kertoo.
PIIKKI AUTTAA | Botuliinin sileyttämät, ilmeettömät julkkikset ovat paparazzien tuttua riistaa. Ylilääkäri, neurologian dosentti Tiina Sairanen kuitenkin uskoo, että jatkossa botuliinia kuluu yhä enemmän perinteisessä lääketieteessä. Botuliinilla laukaistaan nimittäin erilaisia spasmeja ja dystonioita. Spasmit ovat tahattomia hermostoperäisia lihaskouristuksia. Dystoniassa aivohäiriöt aiheuttavat liiallista lihasjänteyttä, mikä johtaa liikehäiriöihin. Yleisimpiä hoidettavia ovat kasvuikäiset CP-vammaiset lapset sekä aikuiset spasmoidisesta kierokaulasta kärsivät potilaat. Meilahden neurologian poliklinikalla botuliinia käytetään moniin tarkoituksiin.
— Pistokset auttavat oireisiin ainakin kolmella neljäsosalla potilaista, Sairanen sanoo.
— Suun kautta otettavat, keskushermostoa lamaavat lääkkeet vaikuttavat koko kehoon, ja ne aiheuttavat väsymystä. Botuliinipistoksen sen sijaan voi kohdentaa tarkasti.
Botuliinilla salvataan kasvojen lihaskouristuksia, raajajäykkyyttä, yliaktiivista virtsarakkolihasta, liikahikoilua ja -punastumista. Yksi harvinainen kohde on soittajan kramppi, jossa esimerkiksi kitaristin keskisormi jumittuu hassuun asentoon. Vaikka botuliini on voimakkain tunnettu luonnonmyrkky, hoitojen sivuvaikutukset ovat melko harvinaisia.
— Pistosten myrkkymäärät ovat niin pieniä, että vaikutus pysyy paikallisena. Yleisin haitta on neulanpiston mustelma. Toisinaan lihasta lamataan hiukan liikaa, mikä aiheuttaa lihasheikkoutta. Tällöin esimerkiksi silmän luomikouristus muuttuukin riippuluomeksi, Sairanen kuvaa. Botuliinin vaikutus heikkenee noin kolmessa kuukaudessa. Hoidosta hyötyvä joutuu tuolloin hakemaan uuden pistoksen.