Kun Helsinki Health Study (HHS) -tutkimushanketta suunniteltiin Helsingin yliopistolla 1990-luvun puolivälissä, Suomi oli nousemassa lamasta. Silloin keskusteltiin työssä jaksamisen haasteista, mutta myös työttömyyden synnyttämistä haitoista. Sekä työn henkinen että fyysinen rasittavuus vei ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka yhteiskunnassa toivottiin päinvastaista: tavoitteena oli työurien pidentäminen.
Nykyään työelämän haasteet ovat osittain pysyneet aivan samoina kuin yli 20 vuotta sitten, mutta uusiakin haasteita on tullut: edelleen ikääntyvien työkyky ja työikäisten elintavat puhututtavat, mutta esimerkiksi nuorilla mielenterveyshaasteet korostuvat aiheena enemmän kuin aiemmin. Myös maahanmuuttajien osallistuminen työelämään on aihe, jonka merkitys kasvaa koko ajan.
Terveyden ja työssä jaksamisen sosioekonomiset erot on teema, joka kiinnitti Helsinki Health Study -työterveyshankkeen perustajien ja tutkijoiden, nykyisten lääketieteellisen sosiologian emeritusprofessoreiden Eero Lahelman ja Ossi Rahkosen huomion jo 20 vuotta sitten. Terveyden sosioekonomiset erot ovat vaikuttaneet monin tavoin suomalaisten työterveyteen koko tutkimuksen ajan, ja Lahelma ja Rahkonen kertovat ilmiön olevan yksi pitkän tutkimuksen tärkeimmistä tuloksista.
– Sosioekonominen asema vaikuttaa huonon terveyden taustalla, ja se on keskeinen tekijä, joka tuottaa sairauksia ja ennenaikaista kuolleisuutta. Erot koulutuksen, tulojen ja ammattiasemaryhmien välillä ovat vakaammat ja selvemmät kuin alun perin ajattelimme. Lisäksi sosioekonominen asema leikkaa kaikkien terveyden osa-alueiden läpi: esimerkiksi eri taudit, työkyky, kivut, sairauspoissaolot – kaikkiin näihin vaikuttaa ihmisen sosioekonominen tilanne. Tulokset ilmiöstä vahvistuivat koko tutkimuksemme ajan, ja tämä yllätti meidät molemmat, Lahelma kertoo.
Vaikka julkisessa puheessa nykyään korostetaan stressin suuria vaikutuksia työhyvinvointiin, Lahelman mukaan tutkimuksen tuloksista on huomattu, että työn fyysisyys ja ihmisen elintavat vaikuttavat jaksamiseen ja sosioekonomisiin terveyseroihin paljon enemmän kuin stressi, joka on terveydelle toissijainen asia.
– Tämä näkyy aineistossamme esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden kohdalla, Rahkonen täydentää.
Aineistoksi 40 000 ihmisen henkilöstö
Helsinki Health Study perustettiin monitieteiseksi hankkeeksi, ja sen tavoitteena oli saada työntekijöiden terveydestä ja hyvinvoinnista monipuolinen kuva. Hankkeessa tutkittiin henkilöstön fyysisiä ja psykososiaalisia työoloja, terveyttä ja työkykyä sekä elintapoja: miten työntekijät nukkuvat, syövät, liikkuvat, mitä he painavat ja millaista heidän päihteidenkäyttönsä on. Pääpaino oli työssä selviytymisessä ja siihen vaikuttavissa tekijöissä.
Lahelma ja Rahkonen olivat tutkineet terveys- ja hyvinvointieroja jo aiemmissa opinnäytteissään, minkä jälkeen he käynnistivät terveyden eriarvoisuuden tutkimushankkeen. Valmiiksi kerättyjä aineistoja hyödyntänyt hanke jatkui 1990-luvulle asti ja nosti uusia tutkimushaasteita ja kysymyksiä, jotka vaativat laajemman aineiston ja monitieteisyyden vahvistamista. Pitkittäisen kohorttitutkimuksen malliksi otettiin professori Michael Marmotin johtama brittiläinen Whitehall-tutkimus, jossa tarkasteltiin valtion virkamiesten terveyttä ja hyvinvointia.
Sillä tutkijat tähtäsivät aineistoon, joka kattaisi ammatti- ja sosiaalisen aseman koko hierarkian ja jossa mahdolliset työolojen ja terveyden erot tulisivat esille, organisaation olisi oltava iso. Lopulta tutkimuskohteeksi päätyi Helsingin kaupungin työntekijät, noin 40 000 ihmisen henkilöstö. Koko henkilöstöä tutkittiin rekisteritietojen avulla ja pienempää otosta kyselytutkimuksella. Ensimmäisen Helsinki Health Study -kyselyaineiston keruu käynnistyi vuonna 2000.
– Aiemmin työterveystutkimuksissa oli tutkittu enemmän miehiä, mutta aineistossamme oli vankka naisenemmistö. Henkilöstössä myös oli yli satoja ammatteja, ja se käsitti koko skaalan johtajista ja asiantuntijoista ruumiilliseen työhön asti, Lahelma kuvailee.
Sekä Lahelma että Rahkonen sanovat, että yleinen tavoite monipuolisesta terveyden ja hyvinvoinnin kuvaamisesta onnistui hankkeessa hyvin. Sillä hanke jatkui niin pitkään, se teki tutkimuksesta erittäin vaikuttavan.
– Olemme seuranneet yli 20 vuotta samoja ihmisiä. Siinä ajassa ehtii saamaan tuloksia terveyden muutoksista, jotka ovat tyypillisesti hitaita prosesseja: ihmisen sairaudet kehittyvät vuosien ja vuosikymmenten aikana, ja muutokset terveydessä näkyvät pitkällä aikavälillä, Rahkonen sanoo.
Lahelma ja Rahkonen kertovat, että tutkimuksen ansiosta työterveyteen ja työssä jaksamiseen kiinnitetään nykyään enemmän huomiota. Myös työnantajat havahtuivat tutkimuksen avulla työkyvyn ja jaksamisen teemoihin.
– Sillä työpaikat kilpailevat työntekijöistä, terveydestä huolehtiminen on yksi valtti myös työpaikalle. Sen avulla voi profiloitua houkuttelevana työpaikkana, Lahelma sanoo.
Konkreettista terveydentilan muutosta on myös tapahtunut: Lahelma ja Rahkonen kertovat, että 20 vuoden aikana Helsingin kaupungin työntekijöiden terveydentila on vakavilla asioilla, kuten kansansairauksilla, mitattuna parantunut.
Työhyvinvointi kiinnostaa laajasti
Vaikka Helsinki Health Study -hanketta on pääosin tutkittu Helsingin yliopiston kansanterveystieteen osastolla ja yhteiskuntapolitiikan oppiaineessa, monitieteisyys on ollut vahvasti hankkeessa mukana alusta asti: tieteenaloista mukana ovat olleet kansanterveystieteen lisäksi sosiologia, yhteiskuntapolitiikka, lääketiede, terveystiede, ravitsemustiede, tilastotiede, psykologia, liikuntatiede ja gerontologia.
HHS on julkaissut matkan varrella runsaasti raportteja ja tutkimuksia, yhteensä noin 300. Väitöskirjoja on syntynyt tähän mennessä 15 kappaletta, ja hanke on houkutellut useita nuoria tutkijoita mukaan ryhmään.
– Kysymykset ovat monitieteisiä, joten olemme saaneet eri alueen ihmisistä valtavan synergian. Olemme myös satsanneet tutkijakoulutukseen hankkeessa, ja moni väitöskirjantekijä on jäänyt tutkijatohtorina hankkeeseen mukaan. Omasta tutkimusryhmästä on löytynyt myös seuraaja lääketieteellisen sosiologian professuuriin, kun Tea Lallukka valittiin professoriksi, Rahkonen sanoo.
Yli 20 vuoden yhteistyö on vaatinut hankkeen tekijöiltä suurta, pitkäaikaista innostusta sekä onnistunutta rahoitusta. Hankkeen päärahoitus on tullut Suomen Akatemialta, ja myös useat eri säätiöt, kuten Työsuojelurahasto ja Juho Vainion säätiö, ovat tukeneet tutkimusta.
– Työhyvinvointi on aihe, joka on kiinnostanut tutkijoita, työnantajia, tutkittavaa henkilöstöä ja rahoittajia. Vaikka Helsingin kaupungillakin hallinto ja johtajat ovat vaihtuneet monta kertaa, joka kerta, kun olemme esitelleet hankkeen uusille ihmisille, he ovat innostuneet ja lähteneet tukemaan hanketta, Rahkonen sanoo.
Myös tutkijoille työ on ollut antoisaa, sillä jokainen tutkimus on tuonut uusia kysymyksiä selvitettäväksi. Lahelma kuvailee, että tiedon syventäminen hankkeessa on aina motivoinut eteenpäin.
Nuoret mukaan tutkimuskohteeksi
Viime vuosina Helsinki Health Study -tutkimushanke on laajentunut. Kun aiemmin hankkeessa seurattiin työikäisiä, nyt painopiste on eläköityneissä ja nuoremmissa työntekijöissä, kahdessa eri tutkimushaarassa.
– Työikäisiä on tutkittu paljon, mutta töistä eläköityvät ja nuorempi sukupolvi ovat kohortteja, jotka kiinnostavat tällä hetkellä erityisen paljon tutkijoita. Kun jo 1990-luvulla yhteiskunta oli kiinnostunut työuran pidentämisestä loppupäässä, nykyisin korostetaan myös pidentämistä työuran alussa sekä keskellä, Rahkonen sanoo.
Hän kertoo, että työhyvinvoinnista eivät tutkimusaiheet lopu: terveyden eriarvoisuus on jatkossakin asia, jossa riittää haastetta. Hankkeessa keskitytään jatkossa vahvemmin tutkimaan myös mielenterveyttä.
Lahelma myös toivoo, että hankkeessa löydetään ikuiseen kysymykseen, eläkeiän, teemaan vastauksia.
– Eläkeikä ei ole vain mekaaninen raja, sillä suomalaisten terveydessä ja eliniässä on niin suuria eroja. Tärkeämpää olisi pohtia eläkeiän porrastamista sen mukaan, miten vanhemmat työntekijät ovat selviytyneet ja jaksaneet aiemmin töissä ja miten he voisivat jaksaa vieläkin paremmin, hän sanoo.