Psykologian piirissä yleisin persoonallisuusteoria jakaa persoonallisuuden viiteen eri piirteeseen. Näitä ovat ulospäin suuntautuneisuus, tunne-elämän tasapainoisuus, sovinnollisuus, tunnollisuus ja avoimuus uusille kokemuksille.
Venla Bergin mukaan erittäin ulospäin suuntautuneet ihmiset saivat johdonmukaisesti enemmän lapsia. Tämä yhteys näkyy niin geneettisellä tasolla kuin siinä, että ulospäin suuntautuneilla on enemmän sekä suunniteltuja että suunnittelemattomia raskauksia. Lisäksi ulospäin suuntautuneilla on enemmän paitsi lapsia, myös lastenlapsia.
Suurempi avoimuus uusille kokemuksille on yhteydessä niin pienempään lasten kuin lastenlastenkin määrään sekä vähäisempään suunniteltujen (mutta ei suunnittelemattomien) raskauksien määrään. Myös muut persoonallisuuspiirteet olivat yhteydessä lastensaantiin, mutta epäjohdonmukaisemmin kuin ulospäinsuuntautuneisuus ja avoimuus.
Taustalla evoluutioteoria
Persoonallisuuden ja lasten lukumäärän väliset yhteydet, ja siten myös tämä väitöstutkimus, liittyvät laajemmin evoluutioteoreettiseen ajatteluun. Aiemmin evoluutiotutkimuksen piirissä oltiin kiinnostuneita lähinnä siitä, miten evoluutio tuotti adaptaatioita: lajille tyypillisiä, kaikille yksilöille yhteisiä ominaisuuksia, kuten vaikkapa rakenteeltaan tietynlaisen silmän.
Viime aikoina on kuitenkin havaittu, että monissa ominaisuuksissa, kuten persoonallisuudessa, onkin systemaattista, pysyvää ja geneettisesti määräytynyttä vaihtelua. Tämän vuoksi myös evoluutioteoreettinen pohdinta vaihtelun säilymisestä on lisääntynyt huimasti. Erityisesti eläintieteissä on viimeisen kymmenen vuoden aikana kehitetty useita teorioita siitä, miksi ja miten persoonallisuuden geneettinen vaihtelu on evoluution kuluessa säilynyt.
Ihmisten ja psykologian parissa persoonallisuuden evoluutioteoreettinen tutkimus vielä vähäistä
Persoonallisuuden evoluutiota käsittelevä empiirinen tutkimustieto on kuitenkin ollut pahasti jäljessä tästä teorianmuodostuksesta. Lisäksi erityisesti ihmisten ja psykologian parissa tämänkaltainen persoonallisuustutkimus on ollut hämmästyttävän vähäistä. Berg tarkentaa väitöksessään persoonallisuuden ja lastensaannin välisiä yhteyksiä ihmisillä ja, ennen kaikkea, hän pyrkii arvioimaan tutkimuksen tuloksia suhteessa olemassa olevaan persoonallisuuden evoluutiota koskevaan teoreettiseen kirjallisuuteen.
– Tutkimuksen tuloksena vaikuttaa siltä, että edellä mainitut viisi persoonallisuuspiirrettä eivät evolutiivisesti tarkasteltuna muodostakaan saman ilmiön viittä eri skaalaa, vaan ne ovat laadullisesti erilaisia ilmiöitä, Berg toteaa.
Vaikuttaa esimerkiksi siltä, että ulospäin suuntautuneisuus saattaa olla adaptaatio, eli ainakin ihmiselle lajityypillinen tapa olla yhteydessä toisiin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan. Vähäisempi ulospäin suuntautuneisuus voi olla merkki suuremmasta määrästä epäedullisia mutaatioita ulospäin suuntautuneisuuden taustalla vaikuttavissa geeneissä, minkä vuoksi se olisi myös yhteydessä vähäisempään jälkeläisten määrään.
Muissa neljässä persoonallisuuspiirteessä ei ole merkkejä tällaisesta adaptiivisuudesta. Jotkut persoonallisuuspiirteet, kuten avoimuus uusille kokemuksille, ovat saattaneet alkaa vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen evolutiivisesti merkittävällä tavalla vasta jälkiteollisen yhteiskunnan mahdollistettua aiempaa suuremman valinnanvapauden. Bergin väitöstutkimuksen tulokset ja johtopäätökset ovat hyvin alustavia ja spekulatiivisia. Näyttäisi kuitenkin siltä, että vuosikymmenten psykologisen persoonallisuustutkimuksen jälkeen persoonallisuuden ymmärtäminen on vasta lapsenkengissään.
Psykologian maisteri Venla Berg väittelee 14.10.2016 kello 12 Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa aiheesta On the evolution of personality - Insights from contemporary Western humans. Väitöstilaisuus järjestetään yliopiston päärakennuksen salissa 5, Fabianinkatu 33. Väitöskirja on luettavissa e-thesiksessä
Väittelijän yhteystiedot:
Venla Berg, puh. 050 369 6429, s-posti venla.berg@vaestoliitto.fi