”Matrix on kaikkialla. Se on läsnä koko ajan, myös juuri nyt, tässä huoneessa. Näet sen, kun katsot ulos ikkunasta tai kun avaat televisiosi. Voit tuntea sen mennessäsi töihin tai kirkkoon, tai maksaessasi verojasi.”
Vuonna 1999 ensi-iltansa saanut The Matrix kuvaa lähitulevaisuutta, jossa kaksi eri ulottuvuutta on samanaikaisesti läsnä. Suurin osa ihmisistä elää kuitenkin tiedostamatta toisen ulottuvuuden olemassaoloa.
Vaikka tänä päivänä suurin osa suomalaisista on päivittäin läsnä sekä virtuaalisessa että fyysisessä ulottuvuudessa, osa ihmisistä ei osallistu digitaaliseen elämään. Ilman nettiä arkeaan elävät ihmiset kuitenkin altistuvat toiselle todellisuudelle, koska siihen viitataan päivittäin mediassa, yksityisissä keskusteluissa – ja toki jopa kirkossa tai kotiin tulleissa veroviraston kirjeissä.
Virtuaalisen ulottuvuuden jatkuva läsnäolo on vaikuttanut myös sosiaalityöhön: viestintäteknologia on muuttunut osaksi senkin arkisia käytäntöjä. Niinpä on tärkeää varmistaa, että digitaalisen ja kasvotusten tehdyn sosiaalityön yhdistelmä saadaan varmasti toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Voiko sosiaalityötä tehdä virtuaalisessa ulottuvuudessa?
Alalla on Suomessa käytetty digitaalisia työkaluja tähän mennessä lähinnä asiakasprosessien dokumentointiin. Sosiaalityössä kasvokkaista tapaamista asiakkaan kanssa on perinteisesti pidetty tärkeänä.
Resurssipula sekä eettiset ja juridiset haasteet ovat yhdessä kasvokkaisen työn perinteen kanssa johtaneet siihen, että sosiaalityö on Suomessa vielä melko näkymätöntä virtuaalisessa ulottuvuudessa.
Muutoksia kuitenkin tapahtuu. Suomessa on tällä hetkellä menossa kaksi isoa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta, joissa palveluita muutetaan digitaalisiksi.
Toinen uudistuksista koskee toimeentulotukea, jossa hakuprosessi muuttuu digitaaliseksi samalla, kun vastuu tukien maksamisesta siirtyy Kelalle vuoden 2017 alusta alkaen. Toinen muutoksista on sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistus sote, joka koskee laajalti niin toimintatapoja, kansalaisten palveluja, rahoitusta, ohjausta kuin verotustakin.
Sote-uudistuksen tavoitteena on taloudellisten säästöjen lisäksi kansalaisten valinnanvapauden lisääminen, palvelujen tasavertaistaminen sekä palvelujen saatavuuden helpottaminen. Näihin tavoitteisiin pyritään keskittämällä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen maakunnille vuoden 2019 alusta alkaen.
Palvelujen keskittäminen tarkoittaa sitä, että maakuntakeskusten ulkopuolella asuvien kansalaisten matkat palveluiden äärelle pitenevät. Tätä uudistuksen heikkoa lenkkiä on puolestaan tarkoitus paikata tehostamalla digitaalisia ratkaisuja.
Siksi sosiaalityössäkin on viimeistään nyt aloitettava digitaalisten palveluiden suunnittelu ja toteuttaminen. Teknologiavälitteisiin palveluihin siirtyminen haastaa sosiaalityöntekijät kehittämään jatkuvasti osaamistaan. Heidän on opittava uusia tapoja viestiä ja palvella asiakkaitaan.
Myös sosiaalityön koulutuksessa on otettava huomioon uuden tietotaidon vaatimus. Teknisen osaamisen lisäksi digitaalisia palveluja tarjottaessa on tärkeää huomioida digitaalisen elämän erityispiirteet ja harjoitella sitä, miten luottamuksellinen asiakassuhde toimii virtuaalisessa ulottuvuudessa.
Siitä, millaisia edellytyksiä meillä on luoda luottamuksellisia asiakassuhteita teknologiavälitteisesti, käydään vilkasta akateemista keskustelua sosiaalityön saralla. Toiset tutkijat ovat pohtineet sitä, tekeekö teknologiavälitteisyys palveluista vähemmän sosiaalisia, kun kasvokkainen kanssakäyminen asiakkaiden kanssa vähenee. Toiset tutkijat taas painottavat sitä, että uusi teknologia tuo mukanaan uusia kanavia kanssakäymiseen asiakkaiden kanssa ja tekee tätä kautta sosiaalityöstä entistä sosiaalisempaa.
Sulautuvassa sosiaalityössä etusijalla on joustavuus
Järjestösektorilla digitaalisia palveluja on ollut tarjolla jo pidempään: nuorten henkistä hyvinvointia edistävä yhdistys Nyyti ry, Mannerheimin lastensuojeluliitto ja Suomen mielenterveysseura ovat toimineet virtuaalisessa ulottuvuudessa jo toistakymmentä vuotta.
Alan toimijoille tarjoutuu oiva tilaisuus kerätä tietoa digitaalisuuteen liittyvistä kokemuksista nyt, kun toimeentulotuen hakemiseen ja maksamiseen liittyvä prosessi muuttuu digitaaliseksi ja sote-uudistus vauhdittaa digitaalisten palvelujen kehittämistä.
Väitöskirjassani käsittelemäni sulautuvan sosiaalityön käsite (blended social work) tarjoaa työkalun, jonka avulla voidaan tarkastella muutoksessa olevaa sosiaalityön kenttää. Sulautuvassa sosiaalityössä etusijalla on virtuaalisen ja kasvotusten tapahtuvan työskentelyn yhdistäminen parhaalla mahdollisella tavalla. Ratkaisua suunniteltaessa on huomioitava asiakkaan kokonaisvaltainen elämäntilanne.
On huolehdittava myös siitä, että palveluja tarjoavien sosiaalityöntekijöiden lisäksi myös asiakkaat osaavat toimia digitaalisessa ympäristössä. Tiedon ja palvelujen on oltava tasavertaisesti saatavilla kaikille kansalaisille asuinpaikasta tai digitaalisista taidoista riippumatta.
Tasavertaisuuden lisäksi digitaalisia palveluja suunniteltaessa on tärkeää ottaa huomioon myös tietoturva. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa sen on oltava äärimmäisen luotettava.
Tasavertaisuuden lisäksi digitaalisia palveluja suunniteltaessa on tärkeää ottaa huomioon myös tietoturva. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa sen on oltava äärimmäisen luotettava, jotta arkaluontoista tietoa ei päädy vääriin käsiin.
Vaikka digitalisaation avulla on usein tavoitteena säästää, on huomioitava, että digitaaliset palvelut vaativat myös taloudellista panostusta, jotta niitä on helppoa ja turvallista käyttää.
On aika kääntää katseet kohti uusia mahdollisuuksia, joita digitaalisten työkalujen ja menetelmien käyttöönottaminen tuo sosiaalityön arkeen. Jotta digitaalinen maailma ei jäisi osalle meistä silkaksi mysteeriksi, selittämättömäksi rinnakkaiseksi todellisuudeksi.