Pääseekö opiskelija ADHD-tutkimuksiin Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön kautta? Tämä kuuluu YTHS:n usein kysyttyihin kysymyksiin. Moni nuori aikuinen miettii, tulisiko arkea haittaavia keskittymisen ongelmia tutkia ja hoitaa.
ADHD:n tyypillisiä oireita ovat tarkkaavuuden ja aktiivisuuden säätelyn ongelmat sekä impulsiivisuus. Neuropsykologian dosentti Juha Salmitaival on perehtynyt tarkkaavuuteen ja sen häiriöihin sekä tutkijana että psykologina.
— Saman diagnoosin saaneiden ihmisten oireet voivat olla hyvinkin erilaisia, Salmitaival toteaa.
Yhdelle hankalinta voi olla oman käyttäytymisen säätely äkillisten impulssien yllättäessä. Toisella oireyhtymä tulee näkyviin, kun pitäisi keskittyä ja käsitellä tietoa syvällisesti.
Apua arjessa
Oireiden vaihtelevuudesta huolimatta ADHD-diagnoosi voi olla hyödyllinen työkalu terveydenhoidon asiantuntijoille — ja huojennus ihmiselle, joka on etsinyt selityksiä.
— Diagnoosi on yksi tienhaara, joka ohjaa, mutta kaiken taustalla on yksilö, jolle annetussa tuessa on huomioitu muutakin kuin diagnoosi, Salmitaival sanoo.
Käytännön hoitotyössä tulisi konkreettisesti selvittää, millaisia vaikeuksia ihminen arjessaan kohtaa ja millaisista tukitoimista olisi apua juuri hänen kohdallaan.
Tarkkaavuuden säätelyyn liittyvien ongelmien kartoitus tai opiskelua ja työskentelyä tukevien strategioiden etsiminen voisi olla hyödyksi kelle tahansa. Salmitaival vierastaakin ajatusta siitä, että ADHD-diagnoosissa olisi kyse jostain perustavanlaatuisesta poikkeavuudesta.
Kyse on jatkumosta, tutkija arvioi: osalla ihmisistä tarkkaavuuteen liittyvät haasteet ovat lieviä ja satunnaisia, kun taas toiset tarvitsevat runsaasti erilaisia tukimuotoja arkensa pyörittämiseen.
Kaipaamme selityksiä
Ajatus jatkumosta kuitenkin välillä hukkuu ADHD-keskusteluissa. Kasvatustieteen yliopistonlehtori Juho Honkasillan mukaan ihmisten moninaisuuden hyväksyminen tuntuu kulttuurissamme edellyttävän sitä, että ihmisten erilaisuudelle tarjotaan jonkinlainen selitys.
Yksi sellainen voi olla ADHD-diagnoosi. Diagnostiikka on eräänlaista rajanvetoa ”hyväksyttävän normaalin” ja ”hyväksyttävän epänormaalin” välillä.
Psykiatriset diagnoosit saavat yhä voimallisemmin lääketieteellistä selitysvoimaa arjessamme, Honkasilta sanoo.
— Käyttäytymisen kuvauksesta tuleekin oirehdinnan — arjessa koettujen haasteiden — selittämistä. Psykiatrian sisällä nämä kategoriat ovat kuvaavia, mutta arjessa niille annetaan vahva selitysarvo.
ADHD-diagnoosi ei perustu havaintoihin aivotoiminnan muutoksesta vaan ihmisen oireisiin, toimintakyvyn kuvauksiin. Tämä johtaa herkästi kehäpäätelmiin. Ihminen on impulsiivinen, koska hänellä on ADHD — ja hänellä on ADHD, koska hän on impulsiivinen.
Koemme selittäneemme toisen ihmisen käyttäytymistä, vaikka olemme vain löytäneet tavan kuvailla sitä, Honkasilta huomauttaa.
Tutkimukset osoittavat ADHD:n olevan yhteydessä perinnöllisiin eroihin aivojen kehityksessä. Havainnot ovat kuitenkin ryhmätasoisia, eikä nykyinen ADHD-diagnostiikka perustu näiden erojen kartoittamiseen. Diagnoosi kuvaa oireita, jotta kyseinen ihminen voisi saada tarvitsemaansa tukea.
Diagnoosien käyttöä selityksinä voi kritisoida, mutta tällä hetkellä ADHD-diagnoosi myös auttaa monia saamaan tarvitsemansa avun ja ymmärryksen. Ennakkoluulot hälvenevät, kun tieto lisääntyy.
Ei juututa yksilöön
Diagnoosi on yksi työkalu tuen turvaamisessa, ikään kuin lääkeresepti. Monissa tilanteissa on mahdollista saada apua arjen vaikeuksiin myös ilman diagnoosia. Esimerkiksi Suomen koulujärjestelmässä oppilaiden tuki on tarveperusteista: se ei vaadi diagnoosia.
Keskustelu tarkkaavuuden haasteista ei saisi jumiutua pelkästään yksilötason kysymyksiin, Honkasilta tuumii. Tarkkaavuus ei ole muuttumaton ominaisuus. Siihen vaikuttaa ihmisen koko elämäntilanne — ja elinympäristö.
— Neuropsykologisten selitysmallien lisäksi meidän pitäisi paljon vahvemmin puhua myös ilmiöiden sosiaalisista ja yhteiskunnallisista tekijöistä, Honkasilta korostaa.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 2/22.
Koronapandemia etäopiskeluineen ja -töineen on haastanut ihmisten keskittymiskykyä iästä riippumatta. Nuorilla aikuisilla kuormitusta lisäävät elämäntilanteen monet muutokset. Kun muuttaa omilleen ja aloittaa opinnot tai työt, arjen pyörittämisestä pitäisi suoriutua aiempaa itsenäisemmin.
— Vaatii ihan valtavan hyvää oman toiminnan ohjaamista, että selviytyy tästä kaikesta ja vielä erikoistilanteessa, muistuttaa neuropsykologian erikoispsykologi Kaisu Paulanto Helsingin yliopistollisesta sairaalasta.
Tarkkaavuus voi häiriintyä hyvin monesta eri syystä. Ulkoisten stressitekijöiden lisäksi kyse voi olla esimerkiksi masennuksesta tai ahdistuneisuusoireilusta. Onkin tärkeää pyrkiä selvittämään, missä määrin kyse on tarkkaavuuden häiriöstä. Monella on ollut oireita lapsuudesta saakka.
Tutkimuksiin hakeutuvat usein ihmiset, joille on kasaantunut useampia oireyhtymiä ja stressitekijöitä.
— Silloin yritetään tehdä erotusdiagnostiikkaa sen suhteen, onko kyseessä ADHD vai jokin muu, psykologi Samuli Markkanen Helsingin yliopistollisesta sairaalasta kertoo.
Tarkkaavuutta on mahdollista tukea monella tavalla, psykologit muistuttavat. Esimerkiksi opintojen tai työtehtävien selkeämpi organisointi voi auttaa monia.
Tarkkaavuutta tukevat osaltaan hyvinvoinnin perusasiat: riittävä uni, monipuolinen ravinto ja säännöllinen liikunta.