Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 2/2024.
Sosiologi Laura Savolainen on paneutunut ihmisten algoritmeja koskeviin uskomuksiin sekä digialustojen tapaan suositella tai kätkeä sisältöjä.
— Tiktokilla tai Facebookilla ei ole mitään yhtä algoritmia, hän muistuttaa.
Keskenään vuorovaikuttavia koneoppimismalleja on paljon, ja ne oppivat jatkuvasti suuresta määrästä hyvin moniulotteista dataa.
— Kenelläkään ei välttämättä ole täyttä käsitystä siitä, miksi järjestelmä on tehnyt tietyn päätöksen.
Tekninen mutkikkuus ja liikesalaisuudet tekevät alustoista läpinäkymättömiä, mutta vaikka ne toimisivat avoimesti, olisi sisältöjen suosittelun ihannelogiikka silti vaikea kysymys, Savolainen sanoo. Käyttäjää palvelevan kuratoinnin ja arveluttavan moderoinnin raja on häilyvä.
— Ei ole mitään neutraalia vertailukohtaa, josta näkisi, mikä ansaitsee huomiomme.
Avoimempaa keskustelua
Näkyvyyden jakautumisesta pitäisi joka tapauksessa keskustella avoimemmin, tutkija sanoo. Esimerkiksi marginalisoitujen vähemmistöjen on suhteettoman vaikea saada ääntään kuuluviin.
— Tämä uhkaa vetää maton sen alta, että alustoilla voisi käydä todellista yhteiskunnallista keskustelua.
Toisaalta näkyvyyden rajoittaminenkin voi joskus olla tarpeen.
— On olemassa laillista mutta problemaattista sisältöä, jonka olemassaolo sinänsä ei ole ongelma.
Viraaliksi ilmiöksi kasvaneena vaikkapa salaliittoteoria voi kuitenkin tuottaa vahinkoa.
— Mikä määrä näkyvyyttä on tällaisille kokoaan suuremmiksi kasvaneille ajatuksille tarpeeksi?
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.
Kuluttajatutkimuskeskuksessa Helsingin yliopistossa työskentelevä tutkijatohtori Laura Savolainen osallistui 8.2. Tiedekulman keskusteluun, jonka aiheena oli digikonsernien valta. Tallenne löytyy Tiedekulman Youtube-kanavalta.