Hyvärisen avoimesti luettavissa oleva kirja pyrkii olemaan myös maallikoiden ymmärrettävissä, vaikka sillä on tieteellinen tausta. Hyvärinen on aikaisemmin hyödyntänyt tekoälyä esimerkiksi aivojen mallinnukseen.
– Tekoälyä ja neurotieteitä on yhdistetty esimerkiksi näköjärjestelmän mallintamiseen ja neurokuvantamiseen. Kirja tuo yleiskatsauksen siihen, mitä tällaisilla työkaluilla voidaan tietää aivojen toiminnasta, sanoo Hyvärinen.
Kirja ei käsittele aivoja pelkästään neurotieteellisestä näkökulmasta, vaan yhdistelee näkökulmaa erilaisiin tutkimusperinteisiin, jopa buddhalaiseen ja stoalaiseen filosofiaan ja meditaatioperinteeseen.
– Pääosassa on silti niin sanottu affektiivinen neurotiede, ja käytän laskennallisia malleja tunteiden mallintamiseen.
Affektiivisella neurotieteellä tarkoitetaan yleensä monitieteistä tutkimusta, jolla tutkitaan neurotieteellisesti aivojen syvimpia syövereitä filosofian ja meditaation keinoilla.
Kirja yhdistää tekoälyn ja meditaation
Hyvärisellä on monen kymmenen vuoden meditaatiokokemus, joka auttoi löytämään yllättäviä näkökulmia aiheeseen.
– Buddhalainen psykologia ja stoalainen filosofia hakevat mielenrauhaa, onnellisuutta ja viisautta. Pohdin aihetta näiden kannalta ja niiden metodit tuntuivat sopivan viitekehykseen, Hyvärinen kertoo.
Kyseessä ei kuitenkaan ole humanistinen tai varsinaisesti edes monitieteinen tutkimus, vaan empiiristä ja mitattavaa luonnontiedettä.
– Ihanteena oli pyrkiä tekemään kaikesta tutkimuksesta luonnontieteellistä.
Kirjan julkilausuttu pyrkimys onkin käyttää tietojenkäsittelyteoriaa selittämään, miksi inhimillisen kärsimyksen vähentämiseen tarvitaan mielenrauhan filosofiaa ja meditaatiota.
Aivot ovat eräänlainen tietokone
Tietokone käyttää koneoppimista pystyäkseen sopeutumaan ympäristöönsä. Tämä ei ole kovinkaan kaukana ihmisten ja eläinten evoluution kautta kehittyneestä reaktiokyvystä kipuun ja tuskaan.
– Aivot ovat itsekin eräänlainen tietokone. Koneoppimisen kehittyessä voidaan kehittää entistä monimutkaisempia interaktioita, jotka muistuttavat inhimillisiä reaktioita, Hyvärinen kertoo.
Yleensä sanotaan, että tekoäly ei voi kokea tuskaa ja kärsimystä itse, koska siltä puuttuu tietoisuus. Hyvärinen todistaa kuitenkin, että kärsimyksen mallintamisen ja aidon kärsimyksen ero on irrelevantti.
– Kirjan keskeinen teesi on, että aidosti todellista älykkyyttä muistuttava tekoäly tulee väistämättä käsittelemään tietoa tavalla, joka muistuttaa ihmisen kärsimystä.
Kirjan lopussa esitetään teoreettista viitekehystä hyödyntämällä tapa, jolla voidaan ehkä vähentää kärsimystä. Tämä uudelleenohjelmointi on vaikeaa ja filosofiaa ja meditaatiota tarvitaan tässä vaiheessa.
Kirjalle on täten annettu merkittävä yleishyödyllinen tehtävä.
– Olen optimistinen ja odotan kirjan herättävän kiinnostusta. Tällä hetkellä se on esillä vain verkossa, mutta ehkä jossain välissä sen voi julkaista myös painettuna, Hyvärinen sanoo.
– Verkkokirjan etuna sitä voi päivittää aika ajoin. Tällä hetkellä sitä voisin päivittää vuoden, kahden välein. Seuraava versio saattaa ehkä ilmestyä jo vuoden lopulla, hän pohtii.