Tekoäly on kiehtonut Anna Kantosaloa lapsesta asti. Nyt hän on tekoälyn tutkija ja kiinnostuksen kohde on tarkentunut.
— Usein ajatellaan, että tekoäly pystyy yksinään mihin vain tai sitten sitä pidetään hyvin rajoittuneena. Olennaista on kuitenkin tekoälyn ja ihmisen välinen yhteistyö.
Kantosalon väitös käsittelee ihmisen ja koneen yhteisluovuutta runojen kirjoittamisessa. Yhdessä pedagogian ammattilaisten kanssa Kantosalo selvitti koululaisille suunnatun Runokone-ohjelman käyttökokemuksia 9–11-vuotiailla lapsilla.
Koneelta voi pyytää apua
Ohjelma avustaa itseilmaisun harjoittelussa.
— Ensimmäisenä valitaan teema, johon runokone kirjoittaa esittelyrunon. Sitten lapset ryhtyvät muokkaamaan sitä ja voivat pyytää koneelta apua.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että lapset saivat inspiroivia ideoita runokoneen antamista sanoista. Kaikkein parhaiten luovuus kukki silloin, kun lapsi työskenteli kaverin ja runokoneen kanssa kolmisin.
Eri tieteenaloilta tekoälyn ääreen
Runokoneessa yhteistyötä johtaa lapsi ja kone on eräänlainen vertaistuki. Toisinkin voisi olla.
— Yksi vaihtoehto on, että tekoäly olisi entistä enemmän johtavassa roolissa. Silloin se pystyisi enemmän opettajan kaltainen.
Tällaisten järjestelyjen pedagoginen toimivuus vaatisi paljon tutkimustyötä. Kiinnostavaa olisi Kantosalon mukaan lisäksi tutkia aikuisten ja taiteen ammattilaisten luovaa työskentelyä koneen kanssa.
Tekoälyä hyödyntävien ohjelmien kehittelyssä tulisi Kantosalon mukaan panostaa entistä enemmän vuorovaikutuksen suunnitteluun. Sen metodien kehittäminen vaatii paljon tutkimustyötä.
Kantosalo toivoo, että tekoälytutkimus olisi jatkossa entistä monialaisempaa ja siihen osallistuisi muitakin kuin tietojenkäsittelytieteilijöitä.
— Näin saataisiin paremmin kokonaiskuva siitä, mikä tekoälyn rooli voi olla yhteiskunnassa eri työtehtävissä.
Anna Kantosalon tietojenkäsittelytieteen väitöskirja Human-computer co-creativity: Designing, evaluating and modelling computational collaborators for poetry writing tarkastettiin 13.8. Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden Minä toivon -palstalla Y/06/2019.