Kone osaa jo matkia suurien mestaritaiteilijoiden tyylejä. Kone oppii mikä tyylissä on olennaista ja osaa jäljitellä sitä. Professori Hannu Toivonen tutkimusryhmineen on kehittänyt ohjelmia, jotka tuottavat muun muassa musiikkia, räppiä, runoja, kuvia ja kuunnelmia. Toivonen on myös kehittänyt luovan tekoälyn teoriaa. Tekoäly tekee mitä se on ohjelmoitu tekemään, mutta kykeneekö se luovuuteen?
Koneen ylivoimaisuus laskennassa on laajasti hyväksytty fakta. Tietokoneet ovat tehokkaita erilaisten vaihtoehtojen tai suurten tietomäärien läpikäymisessä, sekä loogisessa ja tilastollisessa päättelyssä. Mutta Toivonen väittää, että nämä ominaisuudet liittyvät myös luovuuteen.
– On vaikea olla luova olematta älykäs. Luovuus edellyttää, että pohjalla on jonkinlaista järkevää toimintaa. Kun ihminen esimerkiksi assosioi mielessään asioita, hänellä on käytössään luonnollisen hermoverkon valtava laskentakapasiteetti, jonka ansiosta assosiaatioita nousee alitajunnasta. Tietokone voi tehdä samaa järjestelmällisemmin. Se voi käydä läpi valtavan määrän mahdollisia yhteyksiä, arvioida niitä ja sitten valita lupaavimmat. Tämä voi sitten tilanteesta riippuen näyttäytyä luovana, jos tulos on yllättävä ja mielekäs, selostaa Toivonen.
Luova tekoäly eli laskennallinen luovuus
Professori Toivosen edustama tutkimusala – laskennallinen luovuus – on melko uusi tietojenkäsittelyn tutkimusala. Sen ympärille on kuitenkin kehittynyt aktiivinen, kansainvälinen ryhmä akateemisia tutkijoita. Laskennallisen luovuuden tutkimus sivuaa mm. tiedonlouhintaa, tietokonegrafiikkaa, psykologiaa ja neurotieteitä.
Laskennallisessa luovuudessa, tai tuttavallisemmin luovassa tekoälyssä, tutkitaan, miten tietokoneella voidaan tuottaa ja tukea sellaista käytöstä, jota pidetään ihmisissä luovana. Tutkimus voi kohdistua sekä luonnollisten systeemien, kuten ihmisen, että keinotekoisten systeemien, kuten koneiden käyttäytymiseen.
Toivosen tutkimusryhmän kiinnostuksen kohteisiin ovat kuuluneet erityisesti kielellisen luovuuden metodit, kuten runojen koneellinen luominen, sana-assosiaatioiden tutkimus, huumori sekä automaattinen tekstien yhteenveto. Tämän lisäksi ryhmä on tehnyt tutkimusta musiikin koneellisesta säveltämisestä, kuvallisten metaforien luomisesta sekä ihmisen ja koneen välisestä yhteisluovuudesta.
Ihmisen ja koneen yhteistyötä
Luovuudesta on tunnetusti monia määritelmiä. Yksi määritelmä on, että luovuus on kykyä tuottaa jotain uutta ja arvokasta. Taiteessa arvokkuus voi olla kauneutta tai se voi liittyä vaikka sanomaan, jota halutaan välittää. Koneen tehdessä luovaa ongelmanratkaisua arvokkuus liittyy siihen, kuinka pätevästi kone ratkaisee halutun on ongelman.
– Kun puhumme tekoälystä tekemässä taidetta, luontevaa olisi, että ihminen ja kone voisivat tehdä yhteistyötä, sanoo Toivonen ja antaa esimerkin tutkimusryhmänsä kehittämästä runokoneesta.
Runokoneen taustalla on luovaa tekoälyä, joka on oppinut olemassa olevasta runoudesta. Runokone hyödyntää laskennallisessa luovuudessaan kymmeniä tuhansia rivejä suomalaista runoutta.
Toivosen ryhmä on tutkinut koululuokissa, miten runokone voi auttaa oppilaita luovassa työssä. Tietokoneohjelma auttaa alkuun runojen kirjoittamisessa, siltä saa apua vaikkapa sanojen, riimien ja loppusointujen löytämisessä.
– Oppilaat kirjoittivat runoja yhdessä sekä tekoälyn että kaveriensa kanssa. Jotkut lapset innostuivat kirjoittamaan räppiä, jota sitten esittivät luokan edessä, joku ryhtyi harrastamaan runoutta. On mielenkiintoista, miten koneen laskennallinen luovuus voi tukea ihmisen luovuutta, kertoo Toivonen.
Tutkijat pyrkivät selvittämään, miten erilaisia luovia tehtäviä voitaisiin tehostaa siten, että tietokone ratkaisee niistä osia tai auttaa ihmisiä tekemään niitä. Esimerkiksi Helsingin Oodi-kirjaston arkkitehtuuri on suunniteltu tietokoneavusteisesti. Luova vastuu on arkkitehdeillä, mutta ohjelmistot avustavat.
– Avustajan rooli kuitenkin laajenee jatkuvasti. Tekoälyohjelmat pystyvät ottamaan paremmin huomioon sekä erilaisia rajoitteita että käyttäjän makua, ja tuottavat aiempaa paremmin räätälöityjä ja valmiimpia ehdotuksia, selostaa Toivonen.
Tekoäly voi olla luova myös itsessään
Luovuus ei kuitenkaan liity vain taiteeseen vaan kaikkeen luovaan ongelmanratkaisuun. Älykkäiden järjestelmien ja robottien pitää pystyä tulemaan toimeen myös ennakoimattomissa tilanteissa ja sellaisten järjestelmien kanssa, joita ei ollut olemassakaan silloin kuin ne on itse suunniteltu. Tässä kohtaa Toivonen haluaa korostaa luovuuden klassista määritelmä, sitä, että luovuus on kykyä tuottaa jotakin uutta ja tarkoituksenmukaista.
– Luovuus ei tarkoita sitä, että kone tekee satunnaisesti jotakin ja sitten ajatellaan, että se on luovaa. Luovaan toimintaan liittyy keskeisesti se, että järjestelmä pystyy itse tekemään harkittuja kokeiluja, arvioimaan niiden tuloksia ja sitten säätämään omaa toimintaansa. Jos koneen keksimä ratkaisu ei ole tarkoituksenmukainen, niin sen pitää osata olla käyttämättä sitä. Esimerkiksi järjestelmän tai robotin on otettava huomioon ympäristö ja tilanne. Eli vaikka tekoälyn toiminta saattaa näyttää yllättävältä, sen pitää yleensä olla perusteltavissa ainakin jälkeenpäin, selostaa Toivonen.
Taiteellisesta toiminnasta puhuttaessa Toivonen esittää, että jatkossakin tekoäly on yksi taiteen työkaluista, sillä taidetehtävissä tekoälyltä puuttuu kokonaisarviointikyvyn lisäksi myös sisäinen tarve tuottaa taidetta. Kaupallinen sisällöntuotanto voi kuitenkin olla toinen asia.
– Tulevaisuudessa musiikkia luultavasti pystytään tuottamaan kunkin kuuntelijan henkilökohtaisen maun mukaan. Ja jo nyt esimerkiksi videopelit sisältävät paljon erilaista generoitua sisältöä, taustoja ja musiikkia, sanoo Toivonen.
Luovuuden kohteena eivät kuitenkaan ole vain luovat taidealat, vaan myös monenlaisten älykkäiden järjestelmien toiminta.
– Luovuus tekee tulevaisuuden älykkäistä järjestelmistä entistä älykkäämpiä ja joustavampia, jos ne voivat luovuuden ansiosta sopeutua aiempaa paremmin erilaisiin tilanteisiin ja ongelmiin, sanoo Toivonen.
Artikkeli on aiemmin julkaistu englanniksi FCAI:n verkkosivuilla.