Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 2/2026.
Luontoa on kätevä seurata pienillä lennokkiroboteilla, joita voi heitellä tuulen vietäväksi kuin koivun siemeniä. Ongelma on, että alas pudotessaan nestekide-elastomeereista tehdyt lennokit eivät maadu.
Helsingin yliopiston polymeerikemian apulaisprofessori
— Materiaali on aika samanlaista kuin pillimehujen biohajoavat pillit, Bao sanoo.
Laajeneminen auttaa ylemmäs
Alle sentin pituisissa ja alle gramman painoisissa lennokeissa ei ole moottoria. Ennen matkaan lähettämistä ne puristetaan kasaan, jolloin ne laajenevat ilmassa ja saavat uutta nostetta.
Lennokkien ominaisuuksia voi muotoilla niin, että ne reagoivat valon tai ilmankosteuden muutoksiin ja muuttavat lentorataansa haluttuun suuntaan.
Tampereen yliopistossa apulaisprofessori Hao Zengin ryhmä kehittää lennokkien rakennetta ja aerodynamiikkaa, kun taas Baon vastuulla on materiaali.
Sensoreiden pesä
Tutkijoiden ajatus on, että maatuvien minilennokkien sisään voisi tulevaisuudessa laittaa sensoreita, jotka havainnoisivat esimerkiksi ilmankosteutta, lämpötilaa tai saasteita.
— Lennokin pitää kestää sisäiset muodonmuutokset ja suojella elektroniikkaa sisällään. Toisaalta niiden pitää pysyä mahdollisimman hyvin ilmassa, Bao kuvailee.
Yinyin Baon ja Hao Zengin tutkimusryhmät saivat
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.