Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 10/2022.
Laura, Suvi, Mikko. Anna, Ella, Joel. Minna, Siri, Antero.
Vuonna 2022 Helsingin yliopistossa aloitti 5 877 uutta perustutkinto-opiskelijaa tai väitöskirjatutkijaa. Heistä 66 prosenttia oli naisia ja noin kolmasosa miehiä.
Opiskelijoiden sukupuolijakauma on pysynyt vuosikymmeniä samanlaisena. 2010-luvulla naisten osuus Helsingin yliopiston uusista opiskelijoista on vaihdellut 64–69 prosentin välillä, 2000-luvulla 64–68 prosentin ja 1990-luvulla 58–66 prosentin välillä.
Miesten matala osuus ei selity sillä, että he karsiutuisivat pääsykokeessa. Tänä vuonna Helsingin yliopistoon hakeneista 36 324 henkilöstä 32 prosenttia oli miehiä. Miesten osuus paikan vastaanottaneista oli siis jotakuinkin sama kuin hakijoista.
Mistä ero sitten johtuu?
— Helsingin yliopiston alat ovat aloja, joihin hakeutuu enemmistö naisia, toteaa sosiologian professori Lena Näre.
Näreen mukaan korkeakoulutus on ylipäänsä naisistunut. Vuonna 2022 Suomen korkeakouluissa aloitti 32 571 uutta opiskelijaa, joista 55 prosenttia oli naisia. Kaikissa korkeakouluissa sukupuolijakauma ei ole samanlainen. Aalto-yliopiston 3 669 uudesta opiskelijasta 36 prosenttia oli naisia, Maanpuolustuskorkeakoulun tulokkaista vain 10 prosenttia.
— Teknillisille ja kauppatieteellisille aloille hakee selvästi enemmän miehiä. Ja positiivistahan on, että miehet eivät katoa sillan alle. Mutta Helsingin yliopiston alat ovat naisvaltaisia, Näre sanoo.
Näreen mielestä ei välttämättä ole ongelma, että joillain aloilla on enemmän tietyn sukupuolen edustajia. Sen sijaan on ongelma, ettei naisvaltaisia töitä arvosteta yhtä paljon kuin miesvaltaisia. Asia näkyy etenkin palkassa.
— Hoitoalan ammatteja ei arvosteta samalla tavalla kuin insinöörejä. Jos ajattelen, mitkä ovat tärkeimmät ammatit, niin kyllähän ne ovat vaikkapa kätilö ja peruskoulunopettaja.
Sukupuolta ei tule ohittaa
Jotkut Lena Näreen opiskelijat sanovat, että sukupuoli ei ole enää relevantti kategoria. Näre on eri mieltä.
— Vaikka joku yksilönä kokee niin, sukupuoli ei ole kadonnut maailmasta. Se on sama kuin sanoisi, ettei ihonvärillä ole merkitystä.
Näreen katse kohdistuu etenkin kasvatustieteelliseen alaan.
— Luokanopettajat ovat keskeisessä roolissa. Jos kouluissa ei ole lainkaan miesopettajia, se uusintaa näitä rakenteita. Kyllä opettajien sukupuolella on merkitystä.
Luokanopettajien koulutuksessa oli takavuosina mieshakijoille kiintiö, josta luovuttiin 1989, koska sitä pidettiin epätasa-arvoisena. Näreen mukaan kiintiöt voisivat kuitenkin parantaa alan arvostusta, palkkausta ja työmarkkina-asemaa.
Eikö sellainen syrjisi naisia? Näreen mukaan ei.
— Tämä on yhteiskunnallinen ongelma. Positiivinen erityiskohtelu ei ole tasa-arvolainkaan mukaan syrjivää, kun sillä on tällaiset perusteet.
Tiedekunnissa on eroja
Helsingin yliopistossa ainoastaan matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa aloitti tänä vuonna enemmän mies- kuin naisopiskelijoita, 62 prosenttia. Kasvatustieteellisessä ja eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa miesten osuus uusista opiskelijoista oli ainoastaan yhdeksän prosenttia.
Muut tiedekunnat ovat ääripäiden välissä: humanistisessa uusista opiskelijoista miehiä oli 29 prosenttia, lääketieteellisessä 28, oikeustieteellisessä 33, valtiotieteellisessä 33, bio- ja ympäristötieteellisessä 22, farmasiassa 20, maa- ja metsätaloustieteellisessä 39 ja teologisessa 35.
Luvut koskevat perustutkinto-opiskelijoita. Väitöskirjatutkijat hakevat erillisiin tutkijakouluihin.
Kumpi on tärkemäpää: koneen vai ihmisen hoitaminen?
Professori Kristiina Brunila kasvatustieteellisestä tiedekunnasta teki jokin aika sitten hallituksen tasa-arvo-ohjelmaa varten selvityksen, joka käsitteli sukupuolten tasa-arvoa korkeakoulutuksessa. Hän tutki toimenpiteitä, joilla miesten osuutta opettajankoulutuksessa on yritetty kasvattaa. Ydin: ne eivät toimineet.
Miksi eivät?
— Eivät miehet hakeutuneet sinne.
Brunilalle on periaatteessa sama, onko luokanopettajissa miehiä. Oleellista on, että opettajat ymmärtävät oppilaiden moninaisuutta ja pystyvät katsomaan kriittisesti omaa toimintaansa.
— Siitä on tutkimustakin, että lapsille ja nuorille ei ole opettajan sukupuolella väliä, Brunila sanoo.
Näreen tavoin Brunila pitää ongelmana sitä, ettei mies- ja naisvaltaisia aloja arvosteta samalla tavalla.
— Koneen hoitamisesta saa huomattavasti enemmän rahaa kuin ihmisen hoitamisesta. Siinä on mielestäni jotain outoa.
Tekevätkö tytöt enemmän töitä?
Opettajankoulutuksen mieskiintiöissä oli Brunilan mukaan yksi iso ongelma: ne antoivat viestin, että miesten ei tarvitse ponnistella. ”Pojat on poikia” -ajattelu kulkee läpi koulutusjärjestelmän.
— Että olette niin kuin olette ja maailma teidän ympärillänne muutetaan. Samaan aikaan naiset pistetään ponnistelemaan enemmän ja enemmän. Tästä ei ole kenellekään iloa.
Tämä on Brunilan mukaan pääsyy sille, miksi Helsingin yliopiston opiskelijoista kaksi kolmasosaa on naisia: tyttöjä patistetaan tekemään töitä opintojen eteen. Vaivan näkemistä pidetään itsestään selvänä. Sitä voidaan jopa vähätellä.
— Pojilta ei vaadita samalla tavalla panostamista opintojen eteen. On myös poikia, jotka tykkäävät koulusta, mutta heitä voidaan kiusata sen vuoksi.
Brunilan mukaan Helsingin yliopiston ainoaan miesvaltaiseen tiedekuntaan, matemaattis-luonnontieteelliseen, voi olla helpompaa päästä sisälle kuin monille muille aloille.
— Naiset kilpailevat keskenään kilpailluimmista paikoista.
Mikäli Brunilan hypoteesi pitää paikkansa, miehet luopuvat kilvasta jo ennen yhteishakua, sillä he näyttävät menestyvän monien suosituimpien alojen pääsykokeissa vähintään kohtalaisesti. Tänä vuonna lääketieteellisen hakijoista 23 prosenttia oli miehiä ja paikan vastaanottaneista 28. Oikeustieteellisessä vastaavat prosentit olivat 35 ja 33 ja valtiotieteellisessä 32 ja 33.
Kaiken kaikkiaan erot hakijoiden ja paikan vastaanottaneiden sukupuolijakaumassa eri tiedekunnissa ovat pienehköjä, muutaman prosenttiyksikön luokkaa.
Miksi tyttölapset tykkäävät prinsessoista?
Miksi miehet ja naiset hakeutuvat eri aloille? Lena Näre pitää olennaisimpana syynä sitä, että lapsille opetetaan pienestä pitäen, että miehet ja naiset ovat kiinnostuneita eri jutuista.
— Kutsumme näitä sosiaalisiksi rakenteiksi: kaikki se, joka saa aikaan, että tyttölapset tykkäävät prinsessoista, vaikka kuinka yritämme kasvattaa heistä sukupuolivapaita. Tämän muuttaminen on hyvin vaikeaa, Näre selittää.
Hän kertoo anekdootin omasta tiedekunnastaan. Kun sosiaalipolitiikan oppiaine vaihtoi nimensä yhteiskuntapolitiikaksi, miespuolisten hakijoiden määrä nousi.
— Mielikuva oli, että sosiaali-alkuinen oppiaine rinnastuu aloihin, jotka ovat sopivampia naisille, hän toteaa.
Näre pohtii, että ihmiset eivät välttämättä itsekään tiedä, miksi päätyvät hakemaan tietyille aloille.
— Pitäisi tutkia, mistä nämä mielikuvat tulevat, Näre sanoo.
Lapsia ei voi kasvattaa tynnyrissä
Kristiina Brunila käyttää ilmiöstä nimitystä sukupuolijärjestelmä.
— Siihen kasvatetaan jo varhaiskasvatuksessa ja sitä ennen perheissä. Me uusinnamme tiedostamattamme sukupuolijärjestelmää, kun tarjoamme pojille ja tytöille eri mahdollisuuksia, Brunila toteaa.
Hänen mukaansa Suomessa hellitään edelleen melko kapeaa ajatusta sukupuolesta.
Voisivatko erot tieteenalojen sukupuolijakaumissa johtua siitä, että miehet ja naiset ovat synnynnäisesti kiinnostuneita eri asioista?
— Tuohon en usko ollenkaan. Tämä on yhteiskunnallinen ja rakenteellinen ongelma, Brunila sanoo.
Lena Näre ei myöskään lämpene synnynnäisille selityksille, vaikkei kiistä biologian merkitystä.
— En usko, että kiinnostuksen kohteet olisivat palautettavissa kromosomeihin tai hormoneihin.
”Lopullisen tiedon” hankkiminen voi olla mahdotonta.
— Emme voi tehdä kokeita, joissa lapsia kasvatetaan tynnyrissä, Näre huomauttaa.
Miksei naisten houkuttelu teknologia-aloille onnistu?
Kristiina Brunila on tutkinut hankkeita, joissa tyttöjä ja naisia on yritetty saada miesvaltaisille aloille. Tulokset monivuotisista kokeiluista ovat olleet heikkoja. Naisia on tyypillisesti houkuteltu teknologia-aloille.
Miksei se onnistu?
— Perusoletuksena on, että naiset eivät hallitse teknologiaa siinä missä miehet. He eivät saavuta asiantuntijan asemaa.
Jotkut naiset ovat kyllä päässeet alalle, mutta ovat alkaneet sitten ohjautua naisille sopivammiksi miellettyihin henkilöstöhallinnon tehtäviin, Brunila kertoo.
Hän huomauttaa, että Suomessa ei ole juuri ollut vastaavia hankkeita, joissa miehiä olisi houkuteltu naisvaltaisille aloille. Hierarkiat säilyvät.
— Eivät miehet lähde pyrkimään eikä heitä ohjata arvoasteikossa alempaan, Brunila toteaa.
Mitä korkeampi tutkimustehtävä, sitä vähemmän naisia
Marraskuussa 2022 kaikista Helsingin yliopiston professoreista vajaa 37 prosenttia oli naisia. Naisten osuus opiskelijoista on lähes kaksinkertainen verrattuna naisten osuuteen professoreista.
Naisten määrä vähenee sitä mukaa, mitä korkeampiin opetus- ja tutkimustehtäviin siirrytään. Tohtorikoulutettavista ja erikoistuvista lääkäreistä naisia oli 57,2 prosenttia, tutkijatohtoreista ja yliopisto-opettajista 55, apulaisprofessoreista, yliopistonlehtoreista ja muista saman tason tutkijoista 54,4 — mutta professoreista vain 36,7.
Vain teologisen ja kasvatustieteellisen tiedekunnan professoreista enemmistö oli naisia: 60 ja 57,6 prosenttia. Eläinlääketieteellisessä ja farmasian tiedekunnissa nais- ja miesprofessoreita oli yhtä paljon.
Näreen mukaan ongelma alkaa väitöskirjan jälkeen tutkijatohtorin uravaiheessa. Silloin moni saa lapsia — ja useimmiten kotiin jää äiti. Se vaikuttaa julkaisujen määrään ja uralla etenemiseen.
— Jos miehet alkaisivat pitää vanhempainvapaita, sillä olisi iso merkitys yhteiskunnassa.
Professorin mukaan naisia luultavasti syrjitään rekrytoinnissa
Professorikunnan sukupuolijakaumaan vaikuttavat myös tiedeyhteisöön juurtuneet asenteet, Lena Näre toteaa.
— Täällä ajatellaan, että miehet ovat sopivampia professoreiksi samalla tavalla kuin he ovat muka sopivampia opiskelemaan matematiikkaa.
Brunilan mukaan naishakijoita todennäköisesti syrjitään professorirekrytoinneissa.
— Mies- ja naishakijat arvioidaan eri tavalla. Tästä on kansainvälisiä tutkimuksia. Olen esittänyt Professoriliitolle, että kissa nostetaan pöydälle. Asiaa on ruvettava tutkimaan.
Miesten suosiminen voi olla tiedostamatonta, Brunila arvioi.
— Miehiin liitetty asiantuntemus tunnistetaan helpommin, ja heidän eteenpäin pääsyään tuetaan enemmän kuin naisten. Asiantunteva ja osaava nainen on edelleen hieman epäilyttävä, Brunila pohtii.
Hänen mielestään paras tapa puuttua ongelmaan olisi lisätä valintatoimikunnille tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskoulutusta.
Muutos on hidas, mutta tulossa: naisprofessorien määrä Helsingin yliopistossa on kasvanut tasaisesti viime vuosikymmenen alusta lähtien. Joulukuussa 2010 heitä oli 26,2 prosenttia, viisi vuotta myöhemmin 30 prosenttia ja vuonna 2019 jo yli kolmannes.
Vuoden 2022 uusien opiskelijoiden sukupuolijakaumaa koskeva tieto on peräisin opetushallinnon tilastopalvelu Vipusesta. Tiedot on haettu marraskuun lopulla. Hakijoiden on täytynyt ilmoittaa sukupuolensa, ja vaihtoehtoina ovat olleet mies ja nainen. Muunsukupuolisen vaihtoehtoa ei ole tarjolla. Parilta prosentilta hakijoista puuttuu sukupuolitieto tuntemattomasta syystä. Lukumäärät on pyöristetty lähimpään kolmella jaolliseen lukuun tietosuojan vuoksi.
Aiempien vuosien opiskelijoiden sukupuolijakaumaa koskevat tiedot ovat Tilastokeskuksesta. Professoreiden sukupuolijakaumaa osoittavat luvut kerää Helsingin yliopiston tilastopalvelu.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.
Voivatko erot eri alojen sukupuolijakaumassa selittyä osin sillä, että miehet ja naiset ovat synnynnäisesti kiinnostuneita keskimäärin eri asioista? Jossain määrin kyllä, psykologian professori Markus Jokela sanoo.
— Naiset menestyvät keskimäärin miehiä paremmin kielellisissä tehtävissä ja ovat kiinnostuneempia sosiaalisesta vuorovaikutuksesta.
Miehet puolestaan menestyvät paremmin visuospatiaalisissa eli avaruudellista hahmottamista vaativissa tehtävissä ja ovat kiinnostuneempia esineistä ja niiden mekaniikasta.
— Esimerkiksi monessa matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan oppiaineessa on kyse esineiden ja mekaniikan tarkastelusta, joten miesten voidaan olettaa suuntautuvan sinne.
Sukupuolierojen synnynnäisyyteen viittaa esimerkiksi se, että suurempi sikiöaikainen altistus mieshormoneille on naisilla yhteydessä vahvempaan avaruudelliseen hahmottamiskykyyn ja esineisiin kohdistuvaan kiinnostukseen.
Samat erot näkyvät ympäri maailmaa.
— Sukupuolierot visuospatiaalisessa päättelyssä ja persoonallisuuspiirteissä ilmenevät myös tasa-arvoisissa yhteiskunnissa ja ovat jopa hiukan suurempia kuin sukupuolen suhteen epätasa-arvoisissa yhteiskunnissa, Jokela kertoo.
Hän kuitenkin painottaa, ettei mikään yksittäinen tekijä ei määritä ihmisen elämänpolkua. Alanvalintaan vaikuttavat yhtä lailla kaverien esimerkit, yksilökohtaiset perinnölliset taipumukset ja elämän sattumat. Eri tekijöiden painoarvoa on vaikea arvioida.
Tilastollisesta havainnosta ei myöskään voi tehdä yksilöä koskevia johtopäätöksiä. Moni nainen on kiinnostunut mekaniikasta eikä viihdy ihmisten seurassa.
— Parhaimpaan tulokseen päädytään, jos jokaista kannustetaan kiinnostustensa ja vahvuuksiensa suuntaan. Sukupuoli on yksi ominaisuus monien muiden joukossa, eivätkä yksilöt ole vain sukupuolensa edustajia, Jokela muistuttaa.