Tutkimuksessa seurattiin rekisteriaineistojen avulla yli 350 000 suomalaista avioparia, joista yli 22 000 erosi. Perheväkivaltaa mitattiin käyttämällä tietoja rikosilmoituksista ja sairaalahoitoa vaatineista vammoista. Kummallakin tavalla mitattuna väkivallan riski oli suurimmillaan avioeroa edeltävänä vuonna, jolloin avioerohakemus tyypillisesti jätetään.
– Paitsi että aiempi väkivalta voi johtaa eropäätöksen tekemiseen, avioeron hakeminen näyttäisi myös lisäävän väkivallan kärjistymisen riskiä, kertoo väestötieteen yliopistonlehtori Elina Einiö Helsingin yliopistosta.
Tutkimuksen tuloksissa näkyy myös naisten miehiä kohtaan harjoittama väkivalta. Se on kuitenkin huomattavasti miesten naisiin kohdistamaa perheväkivaltaa harvinaisempaa.
– Jos vaimo on eroprosessin aikana väkivallan tekijä, hän on usein samanaikaisesti myös miehen tekemän väkivallan uhri, Einiö selventää.
Perheväkivaltaa ja uhkauksia myös lapsiperheissä
Fyysisen väkivallan riski on suurentunut avioeroa edeltävänä vuonna myös niillä naisilla, joilla on alle 12-vuotiaita lapsia. Tämän lisäksi lapset näyttäisivät lisäävän todennäköisyyttä sille, että nainen joutuu erovuonna tai sitä seuraavana vuonna laittoman uhkauksen kohteeksi.
– Henkinen väkivalta näyttää jatkuvan hieman todennäköisemmin silloin, kun eronnut pari joutuu pitämään yhteyttä toisiinsa lasten takia, tarkentaa yliopistonlehtori Niina Metsä-Simola Helsingin yliopistosta.
Vaikka henkinen väkivalta ei aiheuta fyysisiä vammoja, se voi aiheuttaa suurta stressiä ja toimia eron jälkeen koston välineenä.
– Aiemmin perheväkivaltaa kohdanneille naisille olisi tärkeää tarjota ammatillista tukea jo eroprosessin alussa, jotta väkivallan kärjistymistä ja sen jatkumista eron jälkeen voitaisiin estää, Metsä-Simola sanoo.
Tutkimus on julkaistu arvostetussa Journal of Marriage and Family -lehdessä ja saatavilla verkossa: https://doi.org/10.1111/jomf.12881
Lisätiedot:
Elina Einiö
Puh. 050 3199368
Sähköposti: elina.einio@helsinki.fi
Niina Metsä-Simola
Sähköposti: niina.metsa-simola@helsinki.fi