Miksei lapsia enää synny? Tähän kysymykseen etsii vastausta Rasmus Mannerström, joka työskentelee sosiaalipsykologian lehtorina Svenska social- och kommunalhögskolanissa.
Mannerström osallistuu tieteidenväliseen Muuttuva perheen muodostus – Syyt, seuraukset ja mahdolliset tulevaisuudet FLUX -hankkeeseen, jossa selvitetään syitä Suomen laskevalle hedelmällisyysluvulle. Hedelmällisyysluku kertoo lapsimäärästä, jonka naiset keskimäärin saavat elinaikanaan.
Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama ja Turun yliopiston johtama kuusivuotinen hanke keskittyy lähinnä väestötieteellisiin näkökulmiin ja lastensaantiin Suomessa.
Helsingin yliopistosta hankkeeseen osallistuu psykologeista ja sosiaalipsykologeista koostuva tutkimusryhmä, joka tarkastelee laskevan hedelmällisyysluvun taustalla olevia psykososiaalisia syitä. Ryhmää johtaa professori Katarina Salmela-Aro kasvatustieteellisestä tiedekunnasta.
– Meitä kiinnostaa se, miten henkilökohtainen identiteetti ja arvot liittyvät vanhemmuuteen ja mitä diskursseja käytetään puhuttaessa vanhemmuudesta. Meitä pyydettiin mukaan hankkeeseen, koska hedelmällisyyden selittämiseen käytetyt sosiodemografiset taustatekijät, kuten koulutus, tulot ja työ, eivät enää selitä ilmiötä yhtä hyvin kuin ennen.
Aihe on varsin ajankohtainen, koska Suomen väkiluvun odotetaan pienenevän pitkällä tähtäimellä. Kun nuorten määrä ei ole riittävä suuresta vanhenevasta väestönosasta huolehtimiseen, suomalaisen hyvinvointivaltion rahoitus saattaa vaarantua.
Median välittämä kuva ei ole todenmukainen
Mannerström sanoo törmäävänsä usein tiedotusvälineissä väitteeseen siitä, että nykynuoret ovat liian individualistisia ja itsekeskeisiä halutakseen lapsia. Hän pitää väitettä myyttinä.
– Suomessa vuosittain tehtävien mielipidetutkimusten mukaan ihmisten toivoma lapsiluku ei ole laskenut, vaan valtaosa vastaajista toivoo edelleen kahta lasta.
Mannerströmin mukaan tämä viittaa siihen, että kyse ei ole haluttomuudesta saada lapsia vaan muunlaisista esteistä.
Eräs merkittävä ja tutkijoillekin tuttu selitys on se, että monet parit yrittävät saada lapsia aivan liian myöhään. Mutta on epäselvää, miksi he tekevät niin.
– Tutkimusten mukaan nykynuoret ovat melko hyvässä asemassa. Monet tutkijat ovat viitanneet esimerkiksi yhteiskunnan tarjoamiin hyviin taloudellisiin turvaverkkoihin ja suotuisaan työmarkkinatilanteeseen. Silti hedelmällisyys putoaa.
FLUX-hankkeessa Mannerström kollegoineen pyrkiikin tutkimaan ilmiötä toisesta näkökulmasta.
– Haluamme tarkastella subjektiivisempia tekijöitä, jotka vaikuttavat parisuhteisiin ja syntyvien lasten määrään.
Kulutusyhteiskunta tekee ihmissuhteista epävarmoja
Parhaillaan tutkimusryhmä työstää hankkeessa kahta artikkelia, ja tulevaksi syksyksi on suunnitteilla aineistonkeruuta.
Tutkijoiden hypoteesina on se, että aleneva hedelmällisyysluku johtuu ainakin osittain nuorten aikuisten tuntemasta eräänlaisesta subjektiivisesta epävarmuudesta.
Tämä liittyy paljolti kulutusyhteiskunnan normeihin ja odotuksiin.
– Puhumme mantranomaisesti jatkuvassa muutoksessa olevasta yhteiskunnasta, ja meillä on ajatus vapaasta yksilöstä, joka voi vapaasti toteuttaa itseään ja jonka on jatkuvasti muututtava, kehityttävä ja optimoitava itseään.
Muutos on tapahtunut 20–30 viime vuoden aikana. Aiemmin ihmisten odotettiin kulkevan ennalta määrättyjä polkuja. Mannerströmin mukaan ihmisten odotettiin tekevän päätöksiä näiden ennalta määrättyjen roolien mukaisesti. Nyky-yhteiskunnassa ihmisten oletetaan pikemminkin tekevän omia, yksilöllisiä valintojaan.
– Ongelmana on tällöin se, että yhteiskunnan odotukset jäävät taustalle ja teemme valintoja yksin. Tunnemme jatkuvaa epävarmuutta tekemistämme valinnoista ja siitä, mitä oikeastaan haluamme. Toisaalta meihin ei kohdistu kovin selkeitä odotuksia sen suhteen, mitä meistä pitäisi tulla, lukuun ottamatta sitä, että meidän odotetaan menestyvän.
Kaikki tämä tarkoittaa Mannerströmin mukaan, että ihmissuhteet ovat nykyisin aiempaa hauraampia ja että seurustelun aloittaminen on vaikeampaa.
– Päätösten seurausten tarkasteleminen on nykyisin vaikeaa, ja koska kaikki valinnat nähdään suurina uhkina, jätämme valinnat mieluiten tekemättä emmekä halua sitoutua. Tämä puolestaan johtaa seurustelun vähenemiseen ja epävakaisiin ihmissuhteisiin. Seurauksena on se, että ihmiset eivät mene naimisiin ja saavat aiempaa vähemmän lapsia.
”Jos emme uskalla tehdä valintoja, emme löydä koskaan perille”
Jos paljon siis riippuu ajan hengestä yhteiskunnassa, miten lisääntyvän epävarmuuden ja vähenevän hedelmällisyyden ongelma voidaan ratkaista?
Rasmus Mannerströmin mukaan rakenteellisiin ongelmiin on vaikea vaikuttaa yksilötasolla. Tutkijat aikovat kuitenkin hankkeen puitteissa kehittää nuorille suunnatun vuorovaikutteisen aineiston. Tarkoituksena on tuoda esiin valintojen tekemisen merkitys elämässä.
Ihminen oppii vain kokeilemalla ja tutkimalla erilaisia asioita.
– Tällä hetkellä nuoret välttelevät suurten päätösten tekemistä, koska he pelkäävät seurauksia. Mutta juuri seurauksia tarvitaan, että voimme oppia jotain itsestämme: mistä pidämme, mikä sopii kullekin meistä. Jos emme uskalla tehdä valintoja, emme löydä koskaan perille.
Mannerström kannattaa myös ajatusta, että nuorille aikuisille tarjottaisiin yhteiskuntalukutaidon opetusta osana toisen asteen opintoja.
– Se toimisi ikään kuin rokotuksena, jonka avulla voisimme vastustaa meille jatkuvasti tuputettua liiallista uskoa omaan kaikkivoipaisuuteemme ja kykyihimme – ajatusta siitä, että voimme itse luoda itsemme ja tulla miksi vain haluamme.
– Tosiasiassa meistä ei voi tulla mitä tahansa. Halumme, toiveemme ja mahdollisuutemme toteuttaa itseämme riippuvat täysin sosiaalisista odotuksista ja yhteiskunnasta. Emme toisin sanoen ole niin yksilöllisiä ja vapaita kuin uskomme.