Kun ei-valkoinen nuori voi mieleltään pahoin, mielenterveysongelmien arvellaan helposti johtuvan kotoutumattomuudesta, maahanmuuttajuudesta tai kulttuurieroista. Tutkijatohtori Tuuli Kurjen tutkimushanke Rasismi, mielenterveys ja POC-nuoret haastaa tätä ajattelutapaa kääntämällä katseen rakenteellisiin ongelmiin, erityisesti rasismiin ja ennakkoluuloihin, joita POC-nuoret joutuvat arjessaan kohtaamaan. Termi POC viittaa englannin kielen käsitteeseen ”person of colour”, joka joissakin tapauksissa suomennetaan myös ”ei-valkoinen”. Suomen Akatemia myönsi keväällä 2020 kolmevuotisen rahoituksen hankkeelle.
Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa rasismin vaikutusta mielenterveyteen on tutkittu jo jonkin aikaa. Myös Ruotsissa on käynnistynyt tutkimuksia aiheesta, Suomessa aihe on sen sijaan melko uusi.
– Suomessa aihetta ei ole juurikaan tutkittu. Rasismin vaikutus mielenterveyteen on kuitenkin ollut jonkin verran esillä mediassa esimerkiksi ratkaisukeskeisen lyhytterapeutin Michaela Mouan toimesta, joka on yksi hankkeen yhteistyökumppaneista. Aiemmat tutkimukset rasismin kokemuksista tukevat hanketta, mutta toisaalta liikutaan uudella maaperällä, sillä vertailukohteita aiempiin tutkimuksiin nimenomaan nuorista on vähän, Kurki sanoo.
Yksi Kurjen ensimmäisistä tutkimustehtävistä onkin ollut koota tietoa ja tilastoja eri lähteistä, sillä aiemmissa tutkimuksissa POC-nuorten mielenterveyttä on vain sivuutettu osana laajempaa tutkimusintressiä. Dokumentti- ja tilastoaineiston lisäksi hankkeen tutkimusaineistoa tuotetaan Suomessa ja Iso-Britanniassa havainnoin ja haastatteluin. Tarkoituksena on tuottaa aineistoa sekä mielenterveyspalveluiden ammattilaisten että POC-nuorten kanssa.
Kurki on aiemmin työskennellyt Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa, mutta on toiminut myös koulutuspolitiikan apulaisasiantuntijana Unescon päämajalla Pariisissa. Uuden tutkimushankkeen myötä hän on siirtynyt Svenska social- och kommunalhögskolaniin tutkijatohtoriksi.
– On todella hienoa, että sain kiinnittää tutkimushankkeeni nimenomaan CEREN:iin (Centre for Research on Ethnic Relations and Nationalism) ja Soc&komiin, sillä kuten hankkeen arviointipanelistit kirjoittivat arvioon, tämä on tutkimusteemani johtava tutkimusyhteisö Pohjoismaissa.
Ohjataan "pakolaispalveluiden" piiriin
Kurki kiinnostui rasismin ja mielenterveyden yhteyksistä aiemman tutkimushankkeen yhteydessä ja tutkittuaan rasismia koulutussektorilla yli 10 vuotta.
– Havaitsimme kollegani, tutkijatohtori Elina Ikävalkon kanssa, että nuorille suunnatut mielenterveyspalvelut näyttäytyivät hyvin valkoisena. Esimerkiksi kolmannen sektorin järjestöjen toteuttamassa mielenterveystyössä POC-nuoria ei juurikaan näkynyt, Kurki sanoo.
Keskustelu rasismista mielenterveyspalveluiden kentällä on toistaiseksi ollut vähäistä. Joissakin mielenterveysjärjestöissä tämä jo tiedostetaan, ja Kurjen tekemissä haastatteluissa ammattilaiset ovat nostaneet esiin, ettei heidän palvelunsa tavoita POC-nuoria. Yksi hankkeen tavoitteista onkin lisätä keskustelua mielenterveyspalveluiden toimijoiden kanssa siitä, miten tavoittaa näitä nuoria, mutta myös miten purkaa valkoisuutta mielenterveyspalveluissa.
Mielenterveyspalveluiden rakenteiden tarkempi tarkastelu muodostaa tärkeän osan Kurjen hankkeesta. Hänen mukaansa mielenterveyspalveluiden kentällä on paljonkin palveluja ja tukea esimerkiksi pakolaisille. Ongelma on siinä, että nuoret, jotka eivät identifioidu valkoisiksi suomalaisiksi mutta eivät myöskään maahanmuuttajiksi tai pakolaisiksi, eivät koe kuuluvansa ”pakolaispalveluiden” piiriin, joihin heitä usein ohjataan. Samaan aikaan he eivät tunne kuuluvansa myöskään ”valkoisten palveluiden” piiriin. Ongelman ydin on siis rakenteissa, jotka ovat mielenterveyspalveluissa vielä hyvin ”valkoisia”. Samasta syystä palveluissa ei myöskään välttämättä osata tarttua rasismin ongelmaan.
– Mielenterveyspalveluissa puhutaan kyllä syrjinnästä, eriarvoisuudesta ja kulttuurisensitiivisyydestä, mutta edelleen hyvin vähän rasismista. Jo tekemissäni mielenterveyspalveluiden ammattilaisten haastatteluissa on tullut viesti, ettei mielenterveyspalveluiden kenttä ole millään tavoin rasismista vapaata aluetta.
Kurki toivookin huomattavasti nykyistä vilkkaampaa keskustelua rakenteellisesta ja institutionaalisesta rasismista ja peräänkuuluttaa laajempaa ymmärrystä rasismin eri muodoista myös mielenterveyspalveluissa ja terveyspalveluissa yleisemminkin.
– Helposti ajatellaan, että auttamistyö, kuten mielenterveystyö, pyrkii automaattisesti hyvään. Ammattilaiset pyrkivät toki auttamaan ja tukemaan nuoria, mutta on pidettävä mielessä, että myös mielenterveystyö instituutiona ja mielenterveystyön ammattilaiset sen osana voivat rodullistaa. Heillä voi esimerkiksi olla ennakkoluuloja, joiden pohjalta he voivat ylläpitää stereotypioita, tehdä diagnooseja sekä tarjota hoitoa ja tukea.
Rasismi rasismina
Kurjelle tutkimus ei ole ”vain” tutkimusta, vaan myös antirasistista aktivismia. Hän haluaa omalta osaltaan edistää keskustelua rasismista, purkaa mielenterveyteen liittyviä stigmoja sekä tuoda myös uutta sanastoa keskusteluihin.
– Monissa yhteyksissä on jo todettu, että suomalaisessa käsitteistössä on puutteita puhuttaessa rasismista ja siihen liittyvistä asioista. Yksi esimerkki on keskustelu POC-käsitteestä, jolle ei suomen kielessä ole toimivaa käännöstä.
– Toivoisin myös, ettei rasismia enää peiteltäisi kiertoilmauksilla, vaan puhuttaisiin rasismista rasismina. Näin ”väärin” puhumisen pelosta ja ”valkoisesta herkkähipiäisyydestä” voitaisiin päästä keskusteluun, jossa yhdessä aktiivisesti mietittäisiin, millaista antirasistinen ote mielenterveystyössä voisi olla. Käsitteet muuttuvat, kehittyvät ja elävät jatkuvasti tällä kentällä, mikä vaatii jatkuvaa valppaana oloa myös tutkijalta.
Tieteellisten julkaisujen lisäksi yksi hankkeen tuotoksista tuleekin olemaan Michaela Mouan ja muiden POC-ammattilaisten kanssa toteutettu julkaisu, joka tarjoaa tietoa POC-nuorille rasismista ja sen vaikutuksesta mielenterveyteen ja antirasistisia työkaluja mielenterveyspalveluissa työskenteleville ammattilaisille sekä nostaa esiin tahoja, erityisesti POC-ammattilaisia, jotka osaavat huomioida työssään rasismin vaikutuksen mielenterveyteen.